Ranskassa kansa äänesti valtaan presidentti Macronin, joka lupasi mullistavia uudistuksia. Vajaa vuosi kului ja ranskalaiset saivat tarpeekseen presidentistä tarpeekseen. Nyt keltaliivit hyökkäävät Macronia ja hänen edustamaansa uusliberaalia talouspolitiikkaa vastaan. Keltaliivit eivät hyytyneet, vaan niiden joukot ja voima kasvoivat. Kuten aikoinaan vallankumouksen suhteen, niin nytkin Ranska taitaa näyttää suuntaa yhteiskunnallisissa uudistuksissa.

Jotta ymmärrettäisiin mistä on kyse, kun puhutaan uusliberaalista talouspolitiikasta, lienee paikallaan muistuttaa, että sen alkuunpanija oli chileläinen diktaattori Augusto Pinochet, ken ajoi yhdessä Chicagon yliopiston talousoppineiden kanssa uutta talousmallia. Allenden onnettoman taloudenpidon jälkeen Pinochet saikin Chilen taloutta nostettua yksityistämällä. Chilen touhuihin tykästyi kovasti Margaret Thatcher. Hän ryhtyi soveltamaan uusliberalistisia yksityistämisoppeja Isossa-Britanniassa. Ajan ja laajenemisen myötä uusliberalistinen talousoppi muuttui voimallisesti tavallista kansalaista alistavammaksi.

Nyt ranskalaiset ovat saamassa tarpeekseen vallitsevan talousopin toteuttamisesta, joka palvelee sijoittajia sekä heitä hyysääviä poliitikkoja. Menetettyään uskonsa äänestämällä vaikuttamiseen, lähtevät ranskalaiset kaduille. Tilanne siellä on huolestuttava, koska keltaliivien määrä kasvaa ja Pariisin "kaikkitietäviin" päättäjiin kyllästyneiden määrä kasvaa hitaasti, mutta sitäkin varmemmin eli keltaliivien voima kasvaa. Mikäli Ranskassa kohdeltaisiin vanhuksia kuten meillä, mitä ilmeisemmin siellä päättäjät joutuisivat väkivallan kohteeksi.
Meillä jopa, vielä vaalien alla työväenpuolueen vetäjäksi itseään tituleerannut Timo Soini, yrittää tuoda maahan po. toimialalle halpatyövoimaa eli hän pyrkii tekemään ikäihmisten palveluista ikuisen säästökohteen. Samalla Soini ja 199 istuvaa kansaedustajaa ovat vuosia katselleet vanhusten ahdinkoa ja hyväksyneet ahdingon tehneiden miljoonien eurojen vuosiansiot - ainoastaan Arhinmäki on puuttunut pörssiyhtiöiden härskiyteen sen vaatimalla vahvuudella ja sen hän teki jo ministerinä vastustaessaan Caruna kauppoja.

Lähes neljäkymmentä prosenttia suomalaisista jättää äänestämättä eli ei usko vaalien kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen. Nyt äänestäjien tulisi keskittyä kansanedustaehdokkaiden tekoihin ja unohtaa mediatoimistojen kehittelemien vaalisloganien toistuva liturginen paatos. Valitkaa vaikkapa joku paikallinen vaikuttaja, joka saa suunsa auki ja pullikoi vasten ryhmäkuria silloin, kun kansan etu niin vaatii. Jos emme pääse eroon ministeriöiden virkahenkilöitä nöyrästi tottelevia ammattipoliitikoista ja meno Suomessa ei muutu, saamme kaduillemme ihan omat keltaliivit. Nyt on viimeinen hetki karistaa Pinochetin talousopit ja nostaa suomaiset ja heidän tarpeensa päätöksenteon keskiöön!