Tänään ilmineerasin Mörnen suuntaan, että en halua antaa punkkuristille centtiäkään kokouspalkkioistani. Siinä sivussa käytiin mielenkiintoinen keskustelu kritiikin antamista, saamisesta sekä sen tulkitsemisesta. Yleensä erilaisten luonteenpiirteitten törmäyksistä puhuvat ulkopuoliset. Kun tähän lisästään jokin yksi asia, siis yksi ainoa asia, leimataan ihminen täysin onnettomaksi kaikilla elämän osa-alueilla. Hän on kelvottomista kelvottomin ja täysin epäonnistunut joka elämän sektoreilla!

   Jos totean koulutuslautakunnan peejiin epäonnistuneen hommassaan. En leimaa häntä totaalisesti epäonnistuneeksi "Jumalan kuvaksi". Katsokaa miehen muita saavutuksia, niin työelämässä kuin järjestöpuolella. Mitä taas omiin peejiin kykyihini tulee, ne ovat niin alkeelliset, ettei voi puhuakkaan haaveilusta millekkään lautakuntasolle. Oman rajallisuuteni tuntien en ole itseäni vastaaviin hommiin koskaan tyrkyttänyt.

  Toinen suhtautuu kritiikkiin toista herkemmin. Tämäkin on yksilöllinen piirre. Jos on töppäillyt koko elämänsä ja saanut tästä palautetta, kuten minä, ei kritiikki isommin hetkauta. Oppia otetaan palautteesta, mutta surutta annetaan samalla mitalla takaisin. Mielestäni on hyvä, että asioita käsitellään tunteiden ja tärkeyden tasolla. Asiat hoituvat ja samalla opitaan tuntemaan toisemme. Niinpä huomisen ongelmat on entistä helpompia ratkaista!

  Eräät eivät kestä kritiikkiä vaan ottavat sen suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Kun kritiikin siemenestä kasvaa, ulkopuolisten paisuttama, valtva musta maalaamisen tulva, loukataan yksittäistä ihmistä. Näin täällä toimivat ns. hyvät. He vähät välittävät syytösten takana olevasta ihmisestä. Eikö ole paljon parempi sanoa asiat suoraan  ja, jos niin käy, niin vaikkka riidellä rehellisesti kasvokkain.

  Itse olen sanonut asiat suoraan. On huudettu kovastikin ja mökötetty pitkiä aikoja, mutta lopulta on asiat saatu kuosiin. Nyt pystytään nauramaan käydyille sanakovuille! Ja mikä tärkeintä, nyt tunnetaan toisemme ja asioiden hoito on rutkasti helpompaa. Millään joojoo-hymistelyllä tai pukamien imeskelyllä ei olisi koskaan päästy näin hyviin väleihin ta opittu tuntemaan toista ihmisenä. Pystyn keskustelemaan ja saamaan tietoa kaikkilta johtavilta virkamiehiltä. Samoin välini ovat kohdallaan niiden luottamusmiesten kanssa, kenen kanssa näen hyvillä väleillä olevan jotain väliä!

  Kun kritiikistä puhutaan, täytyy myöntää, että paljon hyvää on hävinnyt näistä blogeista. Andy, Emppu, Ural, Kerberos, Euripides ja monet muut ovat poistuneet. Näiden nimimerkkien terävien kommenntien ympärille alkoi kasvaa persoona. Heistä kasvoi henkilöitä ja suuria ihmisiä! He eivät enää olleet anonyymyja, siksi kaipaan heitä!

                        KAIKKI TARVITSEVAT EDES YHDEN YSTÄVÄN