Politiikkaan hakeutuu tyyppejä, keiden sisältä löytyy kaksi peruspiirrettä: ääretön julkisuuden kaipuu ja onneton itsekritiikki. Mikäli he hallitsisivat taiteilun, urheilun, tieteen teon tai omaisivat muita lahjoja, he pätisivät tätä kautta. Kun ainoiksi lahjoiksi jää nuo kaksi ensin mainittua taipumusta, voi ainoastaan politiikka olla heidän esiintulo väylänsä. Tietenkin politiikastakin löytyy merkittäviä alan lahjakkuuksia, ketkä todella veivät, itseään säästämättä ja ilman oman edun tavoittelua, yhteisiä asioita eteenpäin.

  Useimmat poliittiset tyypit pysyvät visusti hiljaa valtuustokauden päätöksiä tehtäessä. He putkahtelevat lehtien palstoille ainoastaan merkkipäiviensä, tapahtumien tms. yhteydessä. Vaalien alla nämä poliittiset hahmot esiintyvät maksettujen mainosten ja mediatoimistojen suunnitelemissa puitteissa. Jopa heidän ns. oma sanomansa tulee alan toimistoista. Kerran valtuustossa istuneina ja kotikunnan sisäpiiriin kuuluvina he ovat verkottuneet ja käyttävät ystäviään mm. toimittajia sekä kännykän omistajia välineenään valtaan pääsylle. Muita haukkuen he pyrkivät porskuttamaan eteenpäin. Heidän on pakko kritisoida muita, koska mitään omaa rakentavaa sanomaa tai ajatusta ei heidän päistään löydy.

  Näitä hahmoja voidaan pitää standardi-mulkkuina. Heitä löytyy tukuttain joka kylästä ja kaupungista. Ensin he, vaaliyönä jännittävät, jotteivat jää oman puolueen tyyppien jalkoihin. Kun läpi meno varmistuu tehdään kaikki vastapuolen mollaamiseksi. Syntyy häkellyttävä paradoksi: Kuinka ihminen, keneltä puuttuu luovuus, yhteisöllisyys, myötäelämisen kyky ja kristillinen lähimmäisen rakkaus, voi ajaa pienempien ja heikompien asiaa? Onnistuuko se heidän itsekkäillä pyrkyrimäisillä ja minä minä -eväillä?

  Lähipiiristä löytyy vieläkin mystisempään mulkku-kategoriaan kuuluva tyyppi. Kun hänet hyvin, pari vuosikymmentä, tuntenut ystävä lataa riimitykkinsä ja laukaisee lehteen ko. tyypin mulkuuden super piirteitä, kirjoituksen kohde ei ole tekstistä ainoasta tyytyväinen vaan jopa onnellinen. Nyt voi ainoastaan ihmetellä, kuinka umpi mulkku on ihminen, kuka nauttii siitä, että hänen pöyristyttävä vittumaisuteensa tuodaan hienostelematta kaiken kansan tietoon? Kyseisen mulkun täytyy olla  öykkäreiden ja ääliöiden aatelia!

  Em. tyyppi latelee suoraa tekstiä kaikkialle, niin suullisesti kuin kirjallisesti. Hänelle riittää, kun sanoo suoraan päin naamaa tai panee nimen tekstin perään. Näillä hän tekee toimistaan hyväksyttävän ja itsestään reilun. Pyhittääkö päämäärä keinot; onko kaikki sallittua, jos tekijä kertoo persoonansa?

  Tälle mulkkuudestaan ylpeälle ihmiselle sattuu outo tilanne. Hänen vuosia mollaamansa henkilö ottaa arasti yhteyttä. Kiroillen ja karkeuksia ladellen sekä ilkeästi määräillen suostuu umpi mulkku tapaamiseen. Istuskellessaan ravintolassa tyyppimme naureskelee letkautuksille ja sana käänteille, joita hän on vuosia ladellut odottamansa vieraan päälle. Lopulta vieras saapuu paikalle arkaillen ja yhtä pelokkaana kuin 1940-luvulla  perheestään eksynyt, raavalta upseerilta tietä suihkuun kyselevä juutalaislapsi.

   Ensin muka ystävällinen kättely, seuraavaksi kirouksin höystetty ilkeä letkaus. Mulkku perustelee käytöksensä oikeutusta vieraansa kuvottavalla härkäpäisuudellä, ilkeillä tempuilla, vallan käytöllä sekä pöyristyttävällä itsekkyydellä. Mulkkumme on mieltänyt vieraansa sukupuolettomaksi piruksi, ketä ei voi edes vihata; häntä voi ainoastaan inhota, koska vihaan liittyy tunnetta.

   Vieras yrittää avata keskustelua vaikka ei edes pysty katsomaan ääliötä silmiin. Ääliö nauttii tilanteesta ja aikoo alistaa toisen kokonaan. Alistaminen tuntuu helpolta, koska mulkun tunteet keskutelukumppania kohtaan on sama, minkä kastroitu homo-ori kokee nähdessään vanhan Zetorin. Keskustelu etenee tunnin ja toisen, lopulta sukupuolettomasta pirusta kuoriutuu ihminen. Puhuessa ja elehtiessä ihminen muuttuu pieneksi, kauniiksi naiseksi, kenelle ääliö yrittää selittää olleensa reilu: En lyönyt puukkoa selkääsi, enhän koskaan kirjoittanut nimettömänä ja kaiken sanoin suoraan Sinulle! Nainen katsoo ääliötä syvälle silmiin ja kuiskaa painokkaasti: "Kuules Java! Kumpi on parempi, saada puukkoa selkään vai luoti naamaan? Onko sillä mitään väliä?" Normaali, arka ihminen normaaleine ongelmineen, suuri älykkyys ja ihmeellinen huumori, ne löytyivät tästä persoonalliseksi ihmiseksi muuttuneesta sieluttomasta pirusta.

   Mulkkukin on vain ihminen ja alkaa pohtia vuosien käytöstään. Hän päättää hyvittää tekonsa. Mutta miten onnistuu vuosien karkeuksien, nälvimisten, arvostelun ja väheksynnän hyvittäminen? Anteeksi pyytäminen tuntuu lähinnä irooniselta vitsiltä. Yhdellä sanalla ei voi kuitata vuosien aikana syntyneitä arpia. Aivan, jos hakkaisit toiselta pään irti ja pyrkisi kuittaamaan sen anteeksi-sanalla. Vaikka toinen lupaisikin antaa anteeksi, ei mulkku voisi unohtaa karkeuksiaan vaan ne eläisivät hänen sisällään.

   Tapaamiset toistuvat ja koko kuppi kääntyy ylös alaisin. Ääliöstä tulee altavastajaa. Koko paletti jää pyörimään kehää: syntyy lisää ongelmia, joihin ei löydy ratkaisua. Jäljelle jää hirvittävä pahan olon tunne ja hyvittämätön sielua riipova itse aiheutettu vääryys. Nyt ei voi pyytää eikä saada anteeksi, enää ei asiaa voi hyvittää tai kuitata tai edes unohtaa, arvet ovat liian syvät.  Asian kanssa täytyy pyrkiä elämään ja sehän onnistuu yhtä hienosti kuin Hitleriltä tai Stalinilta raakuuksien unohtaminen!

   Mikä on tarinan opetus? Jospa puhuisimme ensin, jospa kuuntelisimme ensin, jospa yrittäisimme ajatella asioita muidenkin näkökulmasta, jospa käyttäisimme tunteitamme ennen järkeä, jospa emme aina yrittäisi saada viimeistä sanaa. Yrittäisimmekö löytää sisältämme hieman nöyryyttä ja lähimmäisen hyväksymistä. Olemmeko äänestäjiemme arvoisia, jos toimimme em. mulkku-kategorioiden mukaan? Siksikö he meitä äänestivät, jotta itsekkäästi ja hölmösti polttaisimme siltoja.

   Jos jatkamme nykyistä mulkku-meininkiä, osoitamme että oikeassa he, ketkä jäivät vaalipäivänä kotiin! Annetaan järjen olla hyvien tunteiden renki, vain siten pystymme tekemään äänestäjien sekä omasta elämästämme paremman. Löydetään Joulu-mieli ja pidetään sitä yllä ja tuetaan toisiamme!