Sattuipa kerran eräässä kokouksessa, että johtaja tuohtui tuimasti ja manasi alaistaan tilille tekosistaan. Oliko alainen töpännyt - no ei todellakaan - hän oli ryhtynyt ajattelemaan ja jopa ilmaissut pohtimisensa esimiehen kyselyssä. Kuinka moni esimies kiitäisi, jos saisi ajattelevia, luovia ja ideota toteuttavia alaisia. Normaali esimies pomppisi riemusta, mutta tämäpä ei ilonnut vaan pomppi raivosta vaatien ajattelevaa alaista tilille.

   Esimies määräsi päivän ja pakotti ajattelevan alaisen paikalle virkavastuulla. Tuohon sessioon esimies haali suurinpiirtein koko katto-organisaation ylimmän johdon, tarkoituksenaan teilaita alaisensa ajatustoiminnan tulokset. Näin ei käynyt vaan syntyi keskustelu, johon virkavastuulla pakotettu osallistui tyylillä, joka säväytti paikalle saapuneista heitä. ketkä ajattelevat itsekin.

   Ideoita tarjonnut alainen ei ainoastaan tuonut julki omia näkemyksiään vaan myös oman organisaation heikoimman kohdan: HENKILÖSTÖHALLINNON! Ajatteleva jäsen ensinnäkin osoitti ettei organissatiossa kaikki saaneet edes ajatella; Lisäksi hän sanoi tulleensa,  useita kertoja, julkisesti häpäistyksi! Mitä tekivät paikalla olijat? He vaijensivat puhujan. Vaijentajina tai vaikenijoina oli koko katto-organissation ylin huippu niin luottamupuolelta kuin työntekijöiden suunnalta!

   Kukaan ei ole inahtanutkaan asiasta vaikka kaikki kuulivat työntekijän hätä huudon. Lukuisten keskustelujen jälkeen on selvinnyt koko toimiyksikön outo hallintomalli. On hyvät ja hyysätyt ja huonot ja haukutut! Nyt nämä hyysätyt haalivat itselleen lisää hyötyä ja alistavat entistä roisimmin vuosia lyötyjä kolleegojaan. Kysynkin:KUINKA KAUAN TÄMÄ SAA JATKUA?

                             OLISIKOHAN ONGELMAN KORJAUSOHJEET TUOSSA: