Oikean ihmisen löytäminen tehtävään on hankalaa. Mitä epäpätevämpi on valitsija, sitä hankalammaksi muodostuu valinta. Eihän kukaan halua itseään pätevämpää alaista. Sehän näyttää pätevyytensä ja pyyhkii ohi. Siksi kokemukset ja onnistumiset täytyy nollata ja niiden sijaan etsiä perusteluja, keksiä selityksiä. Viran täyttäminen saattaakin olla enemmän selitysten keksimistä kuin pätevyyden mittaamista!

 Ahkeruus on hyvä mittari mieleistä valittaessa. Siinä ei mitata ikävää osaamista tai koulutusta vaan tekemistä. Ahkeruuden lajin saa jokainen rekrytoija valita itse. Joku on ahkera töissä, toinen oivallinen auttamaan heikompia ja kolmas on pätevä ratkomaan ongelmia. Mutta, jos rekrytoija ei ole itse kovin hyvä hommassaan, jos epävarmuus kalvaa reppanaa yöt jä päivät, jos motivointi todelliseen työhön on hänelle vaikeaa, silloin valinta on helppoa. Valitaan kiltti ja kiva. Kun hänen sieluunsa tauoidaan ainoa sääntö: MINUA ET KYSEENALAISTA KOSKAAN; MINUN OSAAMATTOMUTTANI ET PALJASTA KOSKAAN , on tehtävään löydetty oikea ja oikealla tavalla ahkera ihminen.

Oikea ihminen? Oikea ihminen kenelle? No tietenkin valitsijalle! Häntä vartenhan koko paletti pyörii eikä muulla ole pienintäkään väliä. Näin "suhmuran santrat" saavat häärätä ilman pienitåkåån pelkoa osaavien tohtoritasoisten uhkasta!

                               Ystävyys testataan ylämäessä!