Viikonlopun uutisissa veikkailtiin, kuinka nopeasti Suomen väkiluku ylittää 6 mijoonaa. Tarkkaa päivää tai vuotta ei kerrottu, mutta kasvu suunta ja sen nopeus olivat voimakkaat. Meidän Uusikaupunkimme puolestaan povaa itselleen asukaskatoa ja väestön hälyttävää ikääntymistä. Voimakkaimmin tätä suuntaa hehkuttavat elinkeinoveijariemmekin.

   Kuinkahan kävisi yrityksessä, jos kehitysjohtaja huutaisi itselleen sekä hankkeilleen rahaa ja samalla toteasi: Ei tästä mitään tule, meo ollaan väärässä paikassa ja kaikki hakkaa vastaan! Ehkäpä joku toteaisi kehitysjohtajalle: Ei tipu rahaa, kun siitä ei ole mitään hyötyäkään! Toinen sanoisi: Vaihdetaan äijä positiivisempaan! Meillä ei sanota noin vaan: Tämä on aktiivinen ja positiivinen kaupunki, jossa meri on ihan rannassa!

   Kuinka voimme täyttää positiivisuuden ja tavoitteellisuuden kriteerit, jos emme edes odota onnistumisia? Jos puolestasi esität vaihtoehtoja kaupunkimme nykyiselle maailman lopun maanaukselle, olet negatiivinen mustamaalaaja! Onko meillä kaikki kääntynyt päälaelleen? Jos olisimme lintuja, lentäisimmekö selkä alaspäin, pyrstö edellä ja ihmettelisimme: Miksi muut etenevät nopeammin?.

  Nyt väkemme vähenee kaupungin keskustassa, jossa tyhjät tontit odottavat asukkaita. Samalla maaseudulle rakennetaan. Siellä yksityiset ihmiset ostavat omalla rahalla maata. Tämä tapahtuu ilman markkinointiponnistuksia ja on niin voimakasta, jotta jopa kyläkoulujen oppilasennusteet ovat nousevia; Silti kyläkouluja pyritään sulkemaan! Onko tämä taas takaperin lentämistä?

  Jospa satsaisimme kylien vetovoimaan ja markkinoisimme niitä! Näin saisimme kaupunkiimme lisää väkeä. Heidän veroeuroistaan ja kulutuksestaan hyötyisivät kaikki ukilaiset eikä vähiten keskustassa asuvat!