Suomessa laki ei turvaa minkään aatteen, kuninkaan tms. asemaa ja se pyrkii suhtautumaan jopa uskontokuntiin tasavertaisesti. Luonnollisesti kristillinen historiamme vaikutta moraaliimme ja sitä kautta muokkaa myös lakejamme. Yhteiskuntamme turvallisuuden ja lait perustuvat siihen, että jokainen tietää sisimmissään koska toimii oikein ja koska toimii yhteisiä sääntöjä vastaan.


Suomalaisille oli vuosikymmenet selvää, että lapsia ei saa hyväksikäyttää, hölmömpiä ei saa huijata, sairaat tulee hoitaa, vanhuksilla on oikeus laadukkaaseen elämän ehtooseen. Kaikki on vuosien saatossa muodostunut itsestään selväksi osaksi jokaisen suomalaisen arvomailimaa. Kun tämän mukaan eleltiin, kaikki tunsivat olonsa turvalliseksi ja tarpeelliseksi.

Nyt lapsen raiskaaja selviää, kansan tuomitsemasta teosta, selityksillä - vanhukset jätetään heitteille ja heitteillejätön mestarit tienaavat vuodessa miljoonia - entinen arkkipiispa kehotti kansalaisia rikoksiin, piilottelemaan karkotetuksi määrättyjä tyyppejä - valtio suojaa ja mahdollistaa varojen siirtämisen veroparatiisein - maamme itärajalla, kansan selkeän enemmistön vastaisesti, parveilevat itänaapurimme viholliset hävittäjäkoneineen.

Suoraan sanoen suomalainen yhteiskunta ei enää toimi kansaa kuunnellen kansalaisten hyväksi. Oikeuslaitoksen päätökset eivät enää ole sopusoinnussa tavallisen kansalaisten oikeustajun kanssa. Suomen bruttokansatuotteen ollessa kolmasosa nykyisestä rakennettiin maahamme peruskoulu, terveyskeskukset, sairaalat, uimahallit, jäähallit ja jokaiselle kansalaiselle luotiin sosiaali- ja terveysturva. Nyt Suomen ollessa tuottoisampi kuin koskaan, tuota kaikkea ajetaan, jotta pieni eliitti voi rakentaa itselleen monumentteja ja kanavoida rahaa veroparatiiseissa oleville tileilleen.

Suomi valui muutamassa vuosikymmenessä feodaaliaikaan, jollaisessa työtätekevät puurtavat pienen loisivan eliitin hyväksi. Juuri nyt etenkin, lähes neljänkymmenen prosentin, joka ei äänestä, tulisi marssia uurnille ja pistää piste nykymenolle. Juuri nyt tarvitaan uusia kansanedustajia, jotka eivät enää hääri pienen ministeriöiden virkahenkilöiden vallanjatkeena. Tarvitaan todellisia kansan elämää tuntevia, kansan riveistä nousevia kansanedustajia korvaamaan nykyisten ammattipolitiikkojen itsekään joukon. Siispä harkiten vaaliuurnille!