Aikoinaan, 70- ja 80 -luvuilla, kansalainen maksoi huomattavasti vähemmän veroa kuin nyt. Silti, menneillä vuosikymmenillä, kunnat investoivat ja paransivat palveluitaan. Miksei nyt ole varaa rakentaa jää- tai uimahalleja, kuten aikoinaan? Syy on yksinkertainen, kuntien palveluja on lisätty samaan aikaan kun niiden verotuloja on kutistettu!

    Suomi eli 15 vuotta historiansa voimakkainta talouskasvua, tuona aikana kunnilta niistettiin mahdollisuudet kehittää palvelujaan sekä varautua taloudelliseen taantumaan. Yhdellä kulmakunnalla ei puutteessa eletty eikä eletä: pääkaupunkiseudulle syntyy musiikkitaloja, satamia, metroja. Sinne riittää rahaa!

    Muistan aina illan, kun Espoo teki myönteisen päätöksen metron laajentamisesta. Muutama tunti tuosta päätöksestä, ministeri Heinäluoma lupasi valtiolta mankeeseen satojamiljoonia euroja! Sinne riittää rahaa, mutta miksi? Mitä tekevät pääkaupungin ulkopuoliset 150 kansanedustajaa, kun äänestetään näistä rahoista? He painavat jaa-nappia pääkaupungille, kuristaen samalla omien kotiseutujensa taloutta ja sitä kautta kehittymistä ja palveluja!

   Pääkaupunkia pidetään Suomen veturina, siellä on raha ja vauraus. Se pitää paikkansa, mutta mistä raha tulee pääkaupunkiseudulle? Se tulee maakunnista, jossa tehdään rahaksi muuttuva työ. Pääkaupunki on ainoastaan hallintokeskus, jossa teknokraatit ja ökyomistajat elävät.

   Jos Suomea verrataan yritykseen, olemme me yksi sen vertaista ja pääkaupunkiseutu puolestaan muistuttaa yrityksen hallintokonttoria. Kumpaa tarvitaan enemmän yrityksen tuotantoa vai hallintoa. Tuotannosta maksetaan hallinnon kulut, ei koskaan toisinpäin. Ei voi olla niin hyvää hallintoa, joka pärjäisi ilman konkreettista tuotantoa.

   Satsaaminen pääkaupunkiseutuun eikä maakuntiin on sama, jos yrityksissä ostettaisiin hallintokonttoriin uusia pöytiä silloin, kun rahat tarvittaisiin välttämättömiin tuotannon uudistuksiin, jotta yritys pärjäisi globaalissa kilpailussa. Ilman elinvoimaisia maakuntia kuihtuu myös pääkaupunkiseutu!

   Maailman talous on sekaisin pitkälti USA:n pankkikriisin ansiosta. Se ei ole suurin meihin vaikuttava syy, maailmahan kehittyy muutenkin. Esim. paperin tarve vähenee, muualla pystytään halvempaan ja meitä tehokkaampaan tuotantoon. EU:n entiset teollisuusseudut näivettyvät. Työt lähtivät Suomesta Viroon, Saksasta Romaniaan, Virosta Intiaan jne. Kun samalla kiinalaiset alkavat syytää miljoonia autoja ja vastaavia korkeamman teknologian tuotteita maailmalle, olemme lievästi sanottuna lirissä!

   Onko siis Suomi tai Uusikaupunki tuhon oma? Onko ainoa mahdollisuutemme hyväksyä näivettyminen? Onko ikävät skenaariot otettava realiteetteinä, joihin voi ainoastaan alistua? Emmekö voi tehdä muuta kuin kiristää vyötä? Mielestäni meillä on edessämme isoja sekä hankalia haasteita, mutta ne eivät ole ylipääsemättömiä. Historiastamme löytyy suurempiekin haasteita, mitkä tämä kansakunta on voittanut esim. talvisota, sotakorvaukset jne..

   Teollisia mullistuksia Suomi on nänhyt paljon menneinä vuosikymmeninä. Tekstiiliteollisuus hävisi muutamassa vuodessa, samoin kävi jalkineteollisuudelle, myös it-sektori syntyi ja hävisi muutamassa vuodessa. Suomi selvisi näistä kaikista muutoksista; aina kykenimme luomaan uutta, korvaavaa teollisuutta, vanhan tilalle!

   Menestyksestämme voimme kiittää maailman ylivoimaisesti parasta koulutusjärjestelmää ja tarvittaessa löytyvää talvisodan henkeä! Koultus ja sen tarjoama innovatiivisuus ovat luoneet aina uutta. Kun tähän on liitetty taitava johtajuus ja sen synnyttävä yhteishenki, on moni, tuhoon tuomittu, yritys noussut loistoonsa. Esim. Paakkanen teki Marimekosta tuottoisan yrityksen. Se ei ainoastaan tuottanut voittoa Paakkaselle vaan myös tarjosi turvatun työn sadoille suomalaisille.

   Marimekko toimii alalla, jolla ei pitäisi olla mitään edellytyksiä menestymiseen suomalaisella tuotannolla; syntyisihän sama työ jossain muualla paljon halvemmalla. Marimekossa konkretisoituu luovuutemme ja taitava johtajuus! Meillä on nuo samat eväät niin Suomessa kuin täällä Uudessakaupungissa!

   Aikoinaan Salon tulevaisuus näytti tuhon omalta. Salora ajautui vaikeuksiin, mutta jostain löytyi miehiä ketkä näkivät tulevaisuuteen. Heitä ei pelottanut maailman jättien, kuten Motorolan tai Ericssonin järjetön suuruus. Saloran raunioista nämä miehet lähtivät kehittämään pehelimia. Heidän innovaationsa kasvatti Nokiasta tuhansia työpaikkoja tarjoavan yrityksen.

    Jyväskylän väitettiin olevan tuhon oma, ainoastaan pieni ja näivettyvä kaupunki, joka sijaitsee liian kaukana kaikesta. Jyväskyläläiset eivät hyväksyneet tätä tulevaisuudenkuvaa, he ryhtyivät taistelemaan sitä vastaan. Kaupunkiin palkattiin innovatiivinen johtaja. Hän muutti kaupungin tulevaisuuden synkästä positiiviseksi. Jyväskylä kasvoi jopa niin, että tuolloinen kaupunginjohtaja sai eläkkeelle lähtiessään melkoiset ylimääräiset boonukset!

    Entäpä me täällä Ukissa? Jospa katsoisimme tulevaisuuteen postiivisesti. Jospa kaikki pohtisimme, mistä löydämme tarvittavan yhteishengen. Jospa siis lähtisimme yhdessä kehittämään kaupunkiamme, kaikki toisivat ajatuksensa julki. Jospa myös päästäisimme kaikkien ajatukset julki. Meillä on edelleen se, millä tämä maa on vaikeutensa voittanut eli maailman paras koulutusjärjestelmä ja sen tuottamat ihmiset.

     Kuten aikoinaan Salossa eli ihnmisiä, ketkä näkivät tulevaisuuteen ja visioivat, arp-aikana, tämän päivän kännykät ; Samalla lailla meidän tulisi saada Uuteenkaupunkiin tulevaisuuden visionäärejä innovaatioineen! Jos ottaisimme yhteyttä VTT:n, Sitraan, TE-keskusiin, yliopistoihin jne, ja sanoisimme olevamme valmiita lähtemään mukaan tulevaisuuden hankkeisiin. Nyt olemme taanneet kahta hallia 10 miljoonalla eurolla, jospa em. tahojen kanssa takaisimme tulevaisuuteen nojaavia yritysideoita. Varmasti joku idea karahtaisi kuin kirves kiveen, mutta varmaankin em. yhteistyökumppanien tuoma tieto toisi menestystä ja työtä Ukiin.

    Miltä tuntuisi yritysideakilpailu, jonka pääpalkintona olisi yrityslainan takuun? Jos aikaisemmin mainitut yhteistyötahot otettaisiin mukaan, voisimme saada tänne hyviä työllistäjiä. Uusien innovaatioiden tulemisesta on selkeitä viitteitä: älypaperit tekevet tuloaan, samoin energiavaihtoehdoista puhutaan, lääketiede ja -teollisuus kehittyy. Mahdollisuuksia on rutkasti kunhan katsomme rohkeasti eteenpääin ja ryhdymme yhdessä yhteistyöhön. Suomi on aina pärjännyt ja Uusikaupunki tulee pärjäämään aina!

   Anteeksi rustauksen pituus ja se, että en jaksanut oikolukea sitä. En halua leikkiä mitään besserwisseriä, toivon tämän synnyttävän rakentavaa keskustelua ja omiani parempia ideoita. Niitä on ja niillä me mennään tulevaisuuteen!