Ongelmanuorten määrän kasvua ja vaikeuksia ihmetellään. Samalla hämmästellään kuinka tämä on mahdollista; onhan Suomessa enemmän rahaa kuin koskaan. Kenellä on, kenellä ei. Urheiluseuroilla ei ole rahaa entiseen malliin.

  Aikoinaan kaupungin seuralle maksama toiminnanohjaaja-avustus vastasi suht´kohtuullista vuosiansiota. Tuo avustus poistettiin, koska summa ei enää vastannut edes kehnoa kuukausipalkkaa. Lähes samassa suhteessa ovat pudonneet muutkin seura-avustukset! Uudenkaupungin kaupunki jakaa seuroille perusavustusta 25 000€. Summa on todella vaatimaton, koska se kohdistuu sadoille nuorille!

  Seuratkaapa kaupungin, eri asioihin, käyttämiä rahamääriä, siellä 25 000€ on todella pieni summa. Mielestäni seurojen perusavustus tulisi vähintään kaksinkertaistaa. Satsaaminen lapsiin ja nuoriin on kulujen karsintaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveysongelmien aiheuttamasta laskusta!

 Seurojen saama perusavustus on räikeä esimerkki siitä kuinka lapsista ja nuorista on tehty säästökohde! Kummastahan on enemmän hyötyä tulevaisuudelle: lapsille suunnatusta aktiivisesta ja monipuolisesta harrastetarjonnasta vain hankkeista, jotka eivät vaikuta pätkääkään kenenkään käytännön elämään!

 Kaupungin rahoja jaettaessa pitää muistaa, että johonkin suunnattu raha on aina toisaalta pois. Siksi potti pitäisi jakaa niin, että ensin hoidetaan lapset, vanhukset ja sairaat. Kun heidän asiansa on saatettu kuntoon, ansaitsee tämä teko paksun historiikin! Tehdään ensin historiaa ja kirjoitetaan siitä myöhemmin.