Olen esittänyt vaihtoehtoja nykyiselle elinkeinopolitiikalle. En ole hakenut riitaa tai pyrkinyt synnyttämään eripuraa. En yksinkertaisesti tiedä, mitä siltä sektorilta on tulossa. Mistään ei putkahda esiin ensimmäistäkään selkeää lukua tai päivämäärää toteutuksista.

   Jos jotain suurta olisi tulossa, niin miksi juuri elinkeinopolitiikkamme kovimmat tukijat ovat kovimpia säästäjiä. Eikö tämä anna sen kuvan ettei elinkeinoexpertimmekään luota työnsä tuloksiin. Päin vastoin he syöksyvät  hyenojen tavoin raatelemaan heikompien palveluja!

   Ainoastaan talousseminaarissa minulle sanottiin selkeä elinkoinopolitiikkaamme liittyvä luku: VIISI! Kuulemma blogikirjoitteluni aiheutti sen, että viisi yritystä sanoi Uudellekaupungille: EI KIITOS! Mitkä ovat nuo yritykset. Olisi mukava tietää, jotta voisi pyytää anteeksi. Vai oliko kyseessä samanlainen illuusiokaliperin juttu kuin koko elinkeinopolitiikkamme näyttää olevan?

   Valtuusto on hyväksynyt kaupunginosalta 11 miljonaan euron sitoumukset yritystoiminnan kehittämiselle eli halleille. Mitä tuolla rahalla todellisuudessa saadaan ja koska? Ensin luvattiin yhden hallin  tuovan 100 uutta työpaikkaa; muutamassa kuukaudessa se putosi neljäänkymmeneen; seuraavaksi kerrottiin muutamankymmenen työpaikkan siirtyvän kaupungin sisällä ja nyt huhut kertovat osan hallista jäävän tyhjäksi!

  Minusta kuntalaisilla on oikeus tietää se, missä mennään. Eikö ole kaikkien etu, jotta huhut loppuva! Vaikeneminen ja hymistely aiheuttava huhuja. Jos olisi tietoa tai löytäisi uskoa edes menneestä elinkeinotoiminnasta, ei tiedon tarve olisi näin huutava!

   Hyväksyn tiedotushiljaisuuden tapauksessa, jossa tänne on tulossa suuryritys uusien työpaikkojensa kanssa. Mutta se ei ole oikein ettei koskaan saa tietää mitään ja lopulta puhutaan oppirahoista. näinhän kävi, kun  esim. kymmenen omakotitaloa muuttui muutamaksi mökiksi! Pitikö valmistelu tuolloin kutinsa ja olisiko tieto parantanut päätöksentekoa ja sen tulosta?

   Tontonmäestä tulee mieleen kuvio, jossa yritys pyrkii turvaamaan tulevaisuutensa lähettämällä lukuisille kunnille, tosi itsekkään, yhteistyötarjouksen. Siihen jotkut tarttuvat, mutta useimmat eivät tartu. Me tartuimme! Olimekko hyväuskoisia höynäytettäviä vai oikean päätöksen tehneitä neroja?

  Avoimmuutta minä haluan ja sitä kautta tietoa. Demokratia perustuu tietoon eikä salaiuun. Kuinka voi päättää mistään mitään, jos ei tiedä mitään?