Elelipä kerran poika, kuka osasi piirtää todella hyvin. Kaikki ihastelivat pojan piirustuksia. Vanhemmat olivat pojan lahjoista ylpeitä ja koululleenkin poika niitti mainetta taiteellisilla lahjoillaan. Eikä pojan miellyttävyys rajoittunut pelkään taiteiluun, varttuessaan hän oppi karttamaan alkoholia ja tupakkaa. Tämä kelpo taiteilijanuorukainen kohteli aina myös eläimiä hyvin, hän ei edes syönyt lihaa.

Kuitenkin taiteellisessti lahjakas, alkoholia ja tupakkaa karttava ja eläimiä kunnioittava kasvisyöjämies kompastui huumorintajuunsa. Kun hänen pääsynsä taidekouluun piti olla läpihuuto juttu ja itsestään selvyys, piirsi hän taidekoulun rehtorista pilapiirroksen. Rehtori ei kestänyt tätä ja pojan taiteilijan haaveet kariutuivat pilapiirrokseen, oli liian näköinen. Kun tämä taiteellinen, raitis ja hyvin eläimiä kohdellut mies ei saanut toteuttaa unelmiaan taiteilijana, täytyi hänen keksiä jotain muuta elämänsä varalle. Niin hän keksikin ja saikin todella paljon aikaan. Aikaansaannoksista ei tarvitse mainita sen enempää, kun todetaan tuon taiteellisen taidekoulusta rannalle jääneen kaverin olleen Aadolf Hitler!

Mitäpä voimme edellisestä oppia? Ensinnäkin sen, että jonkun pikkusielun henkilökohtaisella loukkaantumisella saattaa olla melkoiset seuraukset. Toiseksi opimme sen, että on paljon parempi, jos ihminen saa tehdä sitä, mitä hän haluaa tehdä ja ennen kaikkea, että hän saa tehdä sitä, mitä osaa tehdä. Lopuksi opimme myös sen, että kukaan ei ole niin hyvä, etteikö hänessä olisi jotain huonoa; eikä kukaan ole niin huono, etteikö hänestä löytyisi jotain hyvää!

                   OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAILLE!