Nuorena koin, kuten tälläisella naamalla aina käy, monta torjuttua lähestymisyritystä vastakkaiseen sukupuoleen. Aina tuli pakit ja moinen yksipuolisten tunteiden tyrkyttäminen alkoi syödä mieleni valon. Elämä kääntyi synkäksi, jopa naamaan sattui, jos yritti väkisin nauraa. Pitkien pohdiskelujen jälkeen päätin poistua tästä maailmasta. Ongelmaksi koitui yleisesti hyväksyttävän poistumismenetelmän löytäminen.

  Lopulta menetelmä löytyi ja vieläpä ihan tavallisesta ruokakaupasta. Lääkintöhallitus lupasi savukerasian kannessa: TUPAKOINTI TAPPAA! Ostin välittömästi askin tupakkaa ja tietysti vahvinta laatua! Astmaatikkona yskin ja silmäni vuosivat kyyneliä, sillä tupakka maistui hirvittävän karmealta. Haisin pahalta, keuhkoni rohisivat pienemmästäkin liikunnasta, hampaani mustuivat, sormet kellastuivat, ihoni kuivui ja tupakointi tuntui kaikin tavoin epämielyttävätä. Silti, vastahakoisesti, jatkoin typerää touhua uskoen lääkintöhallitukseen.

  Olin polttanut askin päivässä kymmenen vuotta eikä lääkintöhallituksen lupauksesta ollut hajuakaan. Ajattelin, että en polta tarpeeksi. Siksi aloin käryttämään kessua kaksi rasiaa päivässä, heräsin jopa yöllä tupakalle. Poltin kaikkiaan kaksikymmentä vuotta. En nauttinut hetkestäkään, pilasin savulla ja yskimisellä muidenkin elämistä. Lopulta menetin uskoni lääkintöhallituksen ja haluan välittömästi hyvityksen heidän katteettomasta lupauksestaan.

  Kahdessakymmenessä vuodessa on 7300 vuorokautta. Jos poltin aluksi askin ja lopuksi kaksi rasiaa päivässä, tulee summaksi 10 950 rasiaa savukkeita. Jos rasia maksaisi vaikkapa 3,5€, niin käytin rahaa tupakointiin 38 325€. Korkojen sun muiden kera summa nousee kevyesti yli 100 000€. Jos tästä summasta veroa on 70%, on minun oikeus saada itselleni 70 000€!