Mikäli oikein ponnistelee, saattaa viestimiemme toimitusten välillä havaita jonkin sorttisia painotuseroja. Kaksi poikkeaa melkoisesti kolmannesta. Nämä kaksi tiedottaa asian kuin asian; ensimmäinen perinteisellä asiatyylillä ja toinen kertoo asian sallien jutun tiimoilta räväkänkin kommentoinnin.

Entäpä kolmas julkaisu? Siellä saavat sisäpiiriläiset kirjoitella itsestään ja toisistaan kivoja. Kullekin piiriin kuuluvalle on luovutettuoma  vinkkeli, josta jaetaan rahvaalle positiivista ilosanomaa. Kaiken täytyy piirtyä positiivisesti vinkkeliin, muuten juttu ei noudata vinkelin lakia. Vinkkeleitä yhdistä se, että ympäripyöreän, positiivisen peruslässytksen jälkeen niihin rakennetaan ylistävä oodi KAIKEN ISÄLLE!

Myös lehden toimitus tukee KAIKEN ISÄÄ. Hänhän on kaiken hyvän takana. Jos kaupungin keskustassa on tyhjiä liikekiinteistöjä, toimitus kertoo elinkeinoelämämme pyörivän parhaalla mahdollisella tavalla. Näin rahvas ymmärtää tyhjien kiinteistöjen olevan harhaa. Olan kohautuksella toimitus ohittaa yritysten vähenemisen, väkikadon kaupungista. Talous ongelmista ei mainita, ei työttömyydestä, ei alasajetuista palveluista, ainoastaan KAIKEN ISÄN sädekehää saa kiillottaa: Jos joku tuo ikäviä faktoja julkisuuteen, tekee ikäviä kysymyksiä, tekee parrannus ehdotuksia tai peräti valtuustoaloitteita, toimitus haukkuu nämä alinpaan manalaan. Ihmeuutisoinnin lisäksi lehdestä löytyy jopa aktiviteettia listoihin ja julkilausumiin KAIKEN ISÄN puolesta!

Toimiiko media rakkaudesta ja ystävyydestä KAIKEN ISÄÄN? Sitä sopii todellakin miettiä, sillä kaupunki maksaa KAIKEN ISÄN hovitiedotusvälineelle todella ruhtinaallisesti. Kun yrittäjä maksaa lehdelle 100€, joutuu kaupunki pulittamaan samasta 200€ lehdelle. Onko kaiken takana KAIKEN ISÄ?: kysyvät pojat, en minä.

 Kun katsotte vuoden mittaan ilmestyviä julkaisuja, joissa kaupunki on mukana, voimme pitää selvänäsitä, ettei kaupunkimme ole lehden pienin asiakas vaan kenties suurin.Muualla puhutaan paljousalennuksesta, mutta meillä kaupunki saa maksaa paljon enemmän, kun ostaa paljon! Reilu peli, joka perustuu kilpailutukseen? Niinhän joku saattasi ajatella ja varmaan joskus on kilpailutettukin. Mutta koska? Kenties 1964, 1999, vai peräti tällä vuosituhannella? Sitä ei tiedä kukaan, mutta vuosiin kilpailutusta ei ole tapahtunut!

 En tietenkään minä, mutta pojat ajattelevat lehden ja KAIKEN ISÄN  vaihtavan jotain kivaan uutisointiin ja sopivaan vaikenemiseen. Pojat, mutta en tietenkään minä, uskovat kaupungistamme löytyvän PAHAN KOLMINAISUUDEN, johtavien virkamiesten, johtavien politikkojen ja lehden välisen liiton. Kuulemma tarvittaessa uutinen katoaa kuin katoava uutinen katoavasta virkakirjeestä. Mitä kadonneista kirjeistä? Riittää, kun todetaan ettei sitä koskaan ollutkaan - hallitus uskoo siihen ja sehän riittää lehdelle.

Minä en tietenkään usko tällaiseen. Minä uskon meidän hallintomme toimivan avoimuudessa ja kaupunginhallituksen valvovan demokratiamme toimimista ja estävän kansan rahojen törsäämisen lehteen. Kuinka pojat voi pohtiakkaan tällaista - on ne härskejä!