Vaalitenttejä katsoessa minua ihmetytti "toimittajien" inttämisen lisäksi se, että määrätyt tyypit saavat puhua silkkaa puppua. Koko keskusteluhan kulkee kahden "toimittajan" tai pikemminkin juontajan varassa ja vastuulla. On heistä, heidän tiedoistaan ja haluistaan kiinni, mitä ehdokkaat ohjataan sanomaan ja mitä he pääsevät sanomaan. Meillä vaalitentinvetäjää pidetään kovana tyyppinä, jos hän jankkaa ja keskeyttää jatkuvasti haastateltavan puheen.

Kun on tullut seurattua ja perehdyttyä jonkin verran muiden maiden vaalilähetyksiin, niin tuohon tietoon perustuen voin väittää YLE:n tenttejä äärettömän askeettisiksi. Esim. Ranskassa tenttijöiden taustatukena haastattelua tarkkailee lähes komppania eri alojen asiantuntijoita. Kun käsitellään ympäristöasioita, seuraa keskustelua lukuisia tämän alan eri näkökannan asiantuntijoita; aiheen siirtyessä ulkopolitiikkaan vaihtuvat tausta-asiantuntijat ympäristöexperteistä ulkopolitiikantietäjiin. Jos ehdokas puhuu puppua, saa toinen keskustelua vetävistä toimittajista tiedon tästä korviinsa, jotta voi hiillostaa väärää tietoa jakanutta poliitikkoa.

Näin toimitaan kaikkialla muualla paitsi Suomen YLE:ssä. Kyse ei voi olla varojen vähyydestä, koska YLE:n budjetti huitelee viidessäsadassamiljoonassa eurossa. Jopa Venäjällä toimitaan taustatukeen nojaten. Kejosen vetämässä radio-ohjelmassa, jossa selitettiin kuinka YLE tekee vaalitentit, kertoi eräs ehdokkaiden tenttaaja ettei hän koskaan kuuntele tai katso jälkikäteen tekemiään haastatteluja. Mielestäni moinen asenne kertoo äärettömästä ylimielisyydestä ja halusta olla oppimatta virheistään.

Haastattelijoiden tyylistä ja tasosta kertoo pitkälti Anderssonin ja Halla-ahon hymyily tenttaajille, heidän kysymyksilleen ja loputtomalle jankkaamiselle eli suoranaiselle keskustelun sabotoinnille. Keskustelun arvioijana pyörii mitä mystisimpiä tyyppejä. Heistä ainoastaan Pekka Ervasti analysoi tiukukasti. Sen sijaan aina paikalla istuva pääomapiirien Bilderberg-tyyppi ei faktapohjalta analysoi mitenkään keskusteluja, vaan esittää itsekkäästi omia mielipiteitään. Jos epäilette, niin katsokaa Anderssonin, Halla-ahon ja Rinteen haastattelujen loppuosat! Muuten ns. asiantuntija arvioijat kuuluvat pitkälti pääkaupunkilaisten toimittajien sisäpiiriin ja sen nuoleskelijoihin.

Vielä siinä vaiheessa, jossa Haavisto valehteli, toimittajien sen hyväksyen, lyijyttömän bensiinin olevan suomalainen keksintö, ajattelin kaiken johtuvan vaalitoimituksen amatöörimäisyydestä. Mutta Apusen jatkuva heiluminen paikalla ja se, ettei ulkopolitiikasta puhuta sanaakaan, saavat minut kääntymään sen kannalle, että nyt pedataan poliittisen eliitin ja mediakihojen taholta heille sopivaa vaalitulosta. Suomalaisista vain kolmasosa suhtautuu positiivisesti NATO:on vaikka menneet vuodet media yritti kääntää kansan päitä NATO-myönteisiksi. Vihreissä, Demareissa ja Kokoomuksessa vilisee NATO-vouhottajia, kuinka heidän kävisi vaaleissa, jos asia nostettaisiin ehdokastenteissä esille. Kyseessä lienevät Suomen historian ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa ei puhuta ulkopolitiikasta. POHTIKAA SITÄ ja myös sitä, kumpi on Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeämpää: Hyvät suhteet naapureihin vai lihan verottaminen!