Kaupunkimme säästää sokean sumeasti juustohöylätyyliin. Pitäisikö koko organisaatio kytköksineen nostaa tarkasteluun. Onhan täysin outoa, jos koulu lopetetaan säästösyistä ja samalla lisätään kaupungin kuluja. Sokeassa ja asiantuntemattomassa säästämisessä piilee juuri tämä riski. Kun päätöksenteko nojaa hierarkiaan eikä tietoon kasvaa riski edelleen!

   Emme voi pohtia koulusäästöjä ainoastaan oppimisen osalta, koska kiinteistölläkin ja sen huollolla on oma merkityksensä kulujen muodostuksessa. Jospa emme tarkasteli pelkästään kouluja kokonaisvaltaisesti vaan kaikkia kaupungin toimintoja! Löytäisimmekö jotain uutta toimintamallia tai saisimmeko järkeä säästämiseen?

      :                    :                        :                    ::                :                  :                  :

    Ei kukaan voi maksaa verojaan periaatteella: lapsille 10%, sairaille 7%, vanhuksille ei mitään ja telakkakiinteistölle loput. Valtuutettujen on osattava ratkaista verojen jako. Kyseessä ovat arvot ja niiden vastakkain asettelu! Pistääkö valtuutettu mielummin verorahoja omien mieltymysten tai peeräti omaan kurkkuun kuin esim. vanhusten hoitoon, sairaisiin tai lapsiin? Täytyy osata kuvitella kuinkahan se kuntalainen haluaa rahoja käytettävän.

   Jos verojen nykyisen sijoittelun kautta arvioidaan kuntalaisten mieltymyksiä, niin ukilaiset rakastavat päättäjiään ja virkamiehiään. Niin paljon heitä hyysätään reissuihin ja juominkeihin. Myös halleja veronmaksajamme rakastavat. Sen sijaan lapset, sairaat ja vanhukset ovat ainoastaan säästökohde! Täläisetkö ovat kaupunkimme arvot?