Viime valtuusto oli nolouden huippu. Nöyristelevä valtuusto hyväksyi sen, ettei suunnattomalla uholla vaadittuja säästöjä tullut, tuli miljoonia persnettoa. Vain muutama valtuutettu puhui ja antoi tulla täydeltä laidalta. Kun homma on miljoonia poskellaan, saa jo mielestäni korottaa ääntä ja vatia parempaa, Olemme kuntalaisten asialle, joten uskoisi sen motivoivan ja hyväksyvän kritiikkin. Mutta mitä vielä, pitää ymmärtää, kun he yrittivät parhaansa.  Eddie Edvards on hauska, mutta hänen tyylillään ei menestystä tule. Meillä löytyy näitä Eddie-tyyppejä liian kanssa, jos taloutta katsotaan.

  Tein kolme aloitetta. Kahdessa puututaan kuntalaisten asioihin, toisessa henkilöstöohjemaan ja ensimmäisessä kuntalisen saamaan palveluun. Kolmannessa oli kysymys säätiöstä. Mikä tai mitkä aloitteet näistä kiinnostivat? Olisi luullut, että talouteen ja kuntalaisten saamaan kohteluun liittyvät aloitteet olisivat kiinnostaneet. Mutta ei! Kiinnostus rajoittui vain säätiöaloitteeseen ja miten? Minut lytättiin siksi, että tuon ennalta esitettyjä asioita julki. Kukaan ei puuttunut tekstiin vaan sanojaan ja siihen ettei saa sanoa eikä kysyä. Hönö ja hönötär keräsivät jopa nimiä ja paheksuivat aloitetta julkisesti. Sekin tehtiin vippaskonstein, sopii hyvin heidän ja kansallissosiaalidemokraattien kuvaan.

  Nämä aloitteet kuten koko valtuusto osoitti kaksinaismoraalimme. Kun asiasta vaietaan on meillä kaikki hyvin. Uusikaupunkilainen valtuutettu patsasteleekaupungin vilinässä ylpeänä nälkäpäivälippaan kanssa ja suree näyttävästi kaikkien nähden maailman nälkää näkeviä. Ollaan niin hyviä ja kristillisiä.  Mutta valtuustossa kaikki tuo unohtuu, hän ei välitä mitään maailman nälänhädästä vaan syytää kuntalaisen verorahoja maailman epämääräisimpään ja epätoivisimpaan hankkeeseen. Hankkeeseen, jonka onnistumisen ainut varma seuraus on: lisää nälänhätää maailmaan. Rakennetaan tehdas, joka valmistaa ruuasta polttoainetta. Sama valtuutettu kauhistelee natsien hirmutöitä ja vie lapsensa (Mot tietojen mukaan)natsin perintörahoilla rakennettuun puistoon. Kaikki on hyvin, kun asioista ei puhuta, kun niiltä suljetaan silmät. Silloin ollaan positiivisia!

  Eikö tämä valtuutettu ole mistään huolissaan? Onhan toki. Hänelle tärkeintä on positiivisuus ja isojen kaverien ystävyys. Positiivisuus on sitä, ettei mitään saa kyseenalaistaa, ongelmia ei saa ottaa esiin, esityksiä ei saa kiritisoida, aiheellinenkin kritiikki pilaa päätöksenteon ilmapiirin ja kuntalaisen kukkaro on virkamiestä ja kaveria varten. Vaikka asiat menisivät kuinka huonosti, niitä koskaan ei saa kritisoida eikä esittää vaihtoehtoja. Aina pitä hymistellä, tukea kaveria ja vaieta todellisista ongelmista. Näin meillä on menty kolme vuotta ja mennään vielä ainakin vuosi. Tämä on kuvottavaa kaksinaismoraalia ja ulkokultaisten helvettiin menoa, jossa kuntalaisen eteen ei tehdä mitään. Vaikenemisen laki, kaverin etu ja minä itse: siinä  on voimassa olevat toimintamallimme!

  Eikä tämä tarkoita sitä, että minäkään, edes kuvittelisin, olevani hyvä ihminen. Jos minulta kysyttäisiin, ottaisinko rahaa Osaman Binladen säätiöltä? Vastaus olisi: Kuinka paljon? Jos tarjottaisiin 500 000€, ottaisin  sen aivan varmasti itselleni, mutta en minä Osaman Binladenille tänne mitään patsasta rakentaisi tai muutenkaan sotkisi kaupunkiamme po. tyypin meriitteihin.