Luottamusmies on vastuussa heille ketkä häntä äänestivät. Ne fraasit ja sloganit tai yksilöidyt lupaukset, mitkä ehdokas antoi ennen vaaleja ja ratkaisivat äänestyspäätöksen, ovat valitun luottamusmiehen raamattu. Tältä ei sovi poiketa, sillä niin tehdessään on valittu luottamusmies pettänyt äänestäjänsä.

  Entäpä, jos luottamusmies ei luvannut mitään, näinhän useimmat toimivat. Henkilökohtaiset lupaukset korvataan mainos- ja mediatoimistojen iskulauseilla. Nämä iskulauseet sitovat valtuutettua, samoin vaalitentit, joissa puolueiden nokkamiehet nokittelevat toisiaan. Vaikka et lupaisi yhtään mitään, olet sidottu em. syistä toimimaan jonkin puolesta tai jotain vastaan.

  Vaalien jälkeen tyyli muuttuu. Verisesti toisiaan mollanneiden puolueiden jäsenet kohtaavat eri foorumeilla. Kun nämä aikaisemmin erimieltä olleet alkavat nivoutua yhdeksi ja unohtavat äänestäjänsä, on katsottava kuka ketäkin vie. Yhteisenedun nimissä ei voi syödä kaikkia vaalilupauksiaan, mutta onko joku tehnyt niin?

  Luottamusmies on äänestäjän ainoa ystävä. Ei kaveri vaan todellinen ystävä, luotettu asian hoitaja, kenelle on annettu suuri valtakirja. Toivottavasti moni ei ole joutunut eikä joudu kokemaan sitä, kun ystävä pyörtää lupauksensa. Se tuntuu ikävältä, jos asiat on hoidettu ystävän lupaus huomioiden ja tämä, valheellisin verukkein, peruu sanansa. Tälläista kokee ja näkee ja tällaisten kanssa joutuu jokunen elämään!

  Eikä ystävyyden katkeaminen ole vähäinen asia. Ihminen ketä olet puolustanut, tekee sinulle juri sen, mistä olet sanonut hänen olevan puhdas. Tämä synnyttää ystävyyden tilalle vihan ja katkeruuden. Ystävä ei ainoastaan pettänyt lupauksiaan vaan myös sinä munasit itsesi tätä luikuria ylistäessäsi.  Tämän takiako on paljon entisiä ystäviä ja valtuutettuja? Toivotaan, että edes heillä itsellään on hyvä olo!

                                 YSTÄVÄ LUPASI,  VAAN  EIPÄ.....