Jos toinen käyttää vippaskonsteja, valehtelee, väärentää tai painostaa, voitko arvostaa häntä? Voiko moinen tyyppi edes itse arvostaa itseään? Voiko tälläinen tapaus määrätä ketään arvostamaan häntä itseään? Eikö arvostus täydy ansaita? Eikö arvostus synny sydämmessä? Eikö arvostuksen saamiseksi tarvita jaloja ajatuksia ja niiden toteuttamista. Siis voiko kukaan käskeä toista arvostamaan ketään käskyttämällä?

   Jos toinen sanoo, sinua kuulematta, kuinka sinun tulee ajatella ja toimia, voiko näin loytyä yhteishenkeä? Eikö Talvisodan henki löydy yhteisestä haasteesta, jota yhdessä ryhdytään voittamaan? Voiko yhteishenkeä käskyttää? Voiko yhteishenkeen pakottaa? Löytyisikö yhteishenki avoimen rehellisesti mielipiteen vaihdosta ja keskinäisestä kunnioituksesta?

   Sanahelinän ja fraasien aika saa lopulta jäädä taakse, moisia irvokkuksia sisältävillä manipuloiduilla hymistelyuutisilla ei saavuteta enää mitään. Ainoastaan ongelmien avoin ja rehellinen  käsittely johtaa positiiviseen tulokseen eli kuntalaisen etuun. Tehdyt virheet täytyy oikaista eikä niiden varjolla syntyneitä päätöksiä saa sokeasti toteuttaa. Olisiko viimeinkin avoimen keskustelun ja yhteistyön aika?