Kaupungin nykyiset virkahallitsijat osoittivat takapiruineen jo nousukautena taloudellisten taitojensa alhaisuuden. Koko muu Suomi eli voimakasta kasvua, mutta Uusikaupunki vajosi, samaan aikan, syvemmälle ja syvemmälle talodelliseen suohon.

  Uusikaupunki suhtautuu taloudellisiin skenaarioihin kuin Jumalan sanaan. Olemme kuin vanha mummo, kenelle palotarkastaja huomattaa: Palovarottimestasi puuttuu patteri! Jos tule tulipalo, koko talo tuhoutuu ennen kuin huomaatkaan. Sen sijaan, että mummo hakisi uudet patterit varoittimeen, ryhtyy hän kantamaan tavaroitaan ulos! Uudenkaupungin johto toimii juuri näin.

  Johdollamme on samat lääkkeet nyt laman aikana kuin nousukautenakin: Lapset, sairaat ja vanhukset maksajiksi. Kun tähän vielä lisätään em. tahon kapeakatseisuus, luovuuskyvyttömyys sekä oman, onnettomaksi osoittautuneen, taitamattomuutensa myöntäminen, on selvä ettei uusia ideoita tule.

  Todellista positiivisuutta on usko huomiseen ja negatiivisten asioden kuntoon saattaminen.  Tälläisiin kuvioihin nykyiset johtajamme eivät kykene, lukuisat rakentavat kehitysideat hylätään joko ymmärtämättömyyden tai härkäpäisyyden vuoksi. Naantalin seminaarissa esille tulleista positiivisista ajatuksista ei ole tuotu esiin ensimmäistäkään!

   Nyt pelissä on paljon ja valtuustolla iso vastuu. Nalle-kortti miehet eivät tätä kaupunkia vie eteenpäin, ei yksin eikä ystävineen. Valtuuston on kyettävä pistämään stoppi tälle vähäempien kyykyttämiselle! Tehtävää ei helpota paikallinen tiedotusilmapiiri, joka lyö ja leimaa kaikki oikeamieliset!