Luottamushenkilö istuu lautakunnissa ja valtuustossa tekemessä päätöksiä. Hänen tehtävänsä on toimia kuntalaisten edun mukaisesti. Luottamusmies kantaa vaaleissa vastuun tekemistä päätöksistään. Vastuun kantamista on monenlaista. Joku luottaa aina virkamieheen, toinen epäilee aina virkamiestä. Normaalsti oikea toiminta löytynee keskimäärin jostain edellisten vaihtoehtojen väliltä. Se kuitenkin lienee selvää ettei kokouksissa nukkumalla kuntalaisen etua hoideta.

  Ongelmalliseksi luottamushenkilön roolin tekee virkamiehiin kohdistuva luottamuspula. Louttamuspula syntyy, kun virkamies esittää paikkansapitämättömiä asioita tai hänen skenaarionsa ja laskelmansa osoittautuvat säännöllisesti utopistiseksi haihatteluksi. Jos virkamies käyttää esittelijän valtaa ja valmistelusysteemejä omien mielihalujensa sekä uskomustensa läpimanipuloinniksi, voitanee puhua huippuunsa vedetystä ufoilusta ja sitä kautta menetetystä luottamuksesta.

  Yleensä luottamus menee epäonnistumisten vuoksi. Talous romahtaa, talouden tunnusluvut antaa eri kuvan kuin virkamiesten ilosanoma on povannut. Pitääkö luottamuhenikilön uskoa silti valmistelijoihin? Mitä luottamushenkilö voi tehdä, kun luottamus omin virkamiehiin on totaalisesti mennyt?

  Kriittinen ja omia aivojaan käyttävä luottamushenkilö ei pakene vastuutaan vetoamalla huonoon valmisteluun tai nukkumalla kokouksissa; eikä hän myöskään jatka tietoisesti, onnettomaksi osoittautuneen, virkamies valmistelun hyväksymistä. Vastuunsa tunteva luottamushenkilö etsii osaajilta toimivia vaihtoehtoja!

  Kaikissa kunnissa ja kaupungeissa eivät asiat ole totaalisen perseellään. Mitä huonommin asiat ovat luottamusmiehen kotikunnassa, sitä helpompaa on löytää kuntia, joissa asiat on hoidettu paremmin. Sen sijaan, että luottamusmies nukkuisi, hän voisi soitella ja kysellä menestyvien kuntien menestyviltä virkamiehiltä kuinka menestystä tehdään!

  Luonnollisesti huonosti pärjäävän kunnan luottamushenkilö saa kuulla pientä vienoilua ja naurua onnettomasti hoidetusta kotikuntansa virkamiestyöstä ja päätöksenteosta. Keskustelukertojen lisääntyessä hämmästelyt vähenevät ja tietokin alkaa kulkea. Lopulta luottamushenkilölle aukeaa kokonaan erilainen kuva erilaisesta kunnasta. Taantuma, väestökato, alenevat verotulot eivät enää olekkaan väistämätöntä tulevaisuutta vaan toiminnan pohja, josta ponnistetaan ylöspäin!

  Jos jokainen onnettomasti hoidetun kunnan luottamusmies, katsoisi maailmaa hiukan avarammin, hän havaitsisi ympärillään lukuisasti lukuisia toimivia malleja. Malleja, jotka ovat paljon parempia kuin hänelle kerrotut oman kylän sokerihuurretut ja utopistiset turmiomallit.

 Luottamusmies on velvoitettu etsimään ratkaisuu etäältä, jos sitä ei löydy läheltä. Soitelkaa ja kyselkää, jos siltä tuntuu, tieto ei vahingoita ketään! Taasen, jos tuntuu siltä, että kokouksissa ei tarvitse olla edes hereillä niin silloin nukkukaa! Toiset ovat parhaimmillaan nukkuessaan ja siksi siitä heille jopa maksetaan!

                                  Upseeri Lauri Törnille: