Laki on säätänyt kunnille määrättyt tehtävät. Niin  ikään laki velvoittaa kunnanhalltitusta huolehtimaan ensisijaisesti kunnan taloudesta. Kun vielä todetaan, että laissa vaaditaan luottamushenkilöitä toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi, ei liene kenellekkään epäsevää, että kunta on sen asukkaita varten ja heidän turvaksi lailla vahvistettu yhteisö. Kunnan kaiken toiminnan tulee olla kuntalaislähtöistä ja toimia kuntalaisen parhaaksi.

Luottamushenkilöt eivät voi jakaa kunnan kassasta ylimääräisiä kannustinlisiä tai palkankorotuksia virkahenkilöille näiden tekemästä palkkatyöstä . Kuntalaisten rahoja ei voi käyttää pelkän gloorian keräämiseen kenenkään ympärille esim. maksetuin elinkeinohekutuksin tai prenikoin. Ainoa mittari, millä kuntalaisten rahoittamaa elnikeinoelämää voidaan mitata on po. toiminnasta kuntalaiselle tullut hyöty. Jos kunnan elinkeinotoiminnan seurauksena kunnan väkimäärä kasvaa, palvelut paranevat, verotulot kasvavat, varallisuus kasvaa, elämisen fasiliteetit paranevat, velat saadaan maksettua, silloin ja vain silloin voidaan puhua onnistuneesta elinkeinopolitiikasta.

Onnistunut elinkeinopolitiikka näkyykyy myös parantuneina ns. ei kunnallisina paveluina. Posti laajentaa, verotoimisto lisää väkeä, pääkadun verralla liikekiintestöistä käydään kovaa kilpailua ja niin niiden hinnat kuin kuntalaisten palvelut paranevat. Onnistunut elinkeinopolitiikka näkyy kuntalaisen kukkarossa ja palveluissa positiivisena lisänä eikä lisäaskuluna tai alasajettuina palveluina. Pohtikaa nyt rehehellisesti sitä, minkä suuntaista kehityksemme on ollut ja tehkää oma johtopäätöksenne elinkeinotoimemme etumerkistä.

Seuraavassa blogikirjoitus miltei ja puolen kahden vuoden takaa. Blogin historiasta löytyy muitakin kaupungin parhaaseen tähtääviä esimerkkejä:

Elinkeinolpolitiikkaa!
26.09.2010 - 08:41

Elinkeinopolitiikka on aina kuntalaisen etuun pyrkivää toimintaa. Elinkeinopolitiikalla kunta pyrkii kehittämään yksityisiäpalveluja, rahoittamaan omia palveluitaan, pitämään kuntalaisten rahat kunnan alueella, lisäämään kunnan vetovoimaa jne. Elinkeinopolitiikan onnistumista voidaan arvioida ainoastaan taloudellisten faktojen, palvelujen(hinta ja laatu) laajuuden ja realististen kehitysnäkymien jne. kautta.

Työpaikkaomavaraisuus ei ole mikään mittari elinkeinopolitiikan onnistumiselle, sillä auto on keksitty eikä väkeä voi pakkomuutattaa kuten 60-luvulla. Mikäli väen halutaan muuttavan kuntaan, on kunnan pystyttävä tarjoamaan jotain ekstraa entiseen asuinseutuun verrattuna. Syyt voivat olla moninaisia: alhainen vero, edulliset tontit, joustava kaavoitus, hyvät koulutusmahdollisuudet lapsille, toimiva yrityskenttä, liikunnan tai harrastusmahdollisuuksien huomioiminen jne.

Yksinkertaisin ja halvin tapa palvella kuntalaista elinkeinopolitiikalla, on saattaa markkinatalous toimimaan. Kunta pitää huolen siitä, että yritysten välinen terve kilpailu toimii. Siis, kunta ei päästä syntymään luonnottomia monopoleja, kartelleja tai vastaavia. Yleensä kunnat pyrkivät kehittämään erikoiliikesektoriaan niin yrittäjien määrä kuin laadun suhteen.

Jossain ongelmana on elintarvikakaupan keskittyminen, joka ajaa ihmset muualle ostoksille. Samalla ostosreissulla piipahdetaan helposti myös muihinkin kuin ruokakauppoihin. Tämä aiheuttaa helposti valuuttavirran paikkakunnalta pois. Koska elintarvikekauppa on koko maassa voimakkaasti keskittynyttä, ei kunta voi siihen juuri vaikuttaa. Sensijaan erikoiskauppakentän rikastuttaminen on helpompaa ja tuottoisampaa.

Hyvänä esimerkkinä erikoiskaupan merkityksestä voidaan pitää yhdellä paikkakunnalla olevaa kirpputoria tai toiselta löytyvää suurta kodinkoneliikettä. Nämä yritykset vetävät paikkakunnilleen etäältäkin tulevia asiakkaita. Ostosvieraat jättävät rahaa muihinkin liikkeisiin kuin em. kauppoihin. Uudella paikkakunnalla mielellään kierrellään ja kaarrellaan. Kun kiertely ja kaartelu kestää yli neljä tuntia, vieraat kaiken lisäksi syövät!

Jos paikalliset palveluyrittäjät kiittävät ja ylistävät kotikuntansa johtoa, niin missä on syy? Onko kunta turvannut ylistävien yrittäjien voiton maksimoinnin, hankaloittamalla markkinatalouden toimimista? Yleensähän tulevat yrttäjät ottavat yhteyttä kunnan elinkeino-osastoon. Jos täältä tarjotaan vastaukseksi: Ei kannata tulla, jää paikkakunnalle saapuminen helposti siihen.

Markkinatalouden toimiminen ja toimiva, terveesti kilpailtu erikoisliikesektori ovat edullisimpia konsteja pitää eurot omassa kylässä ja saada ulkopuolisetkin tulemaan ostoksille. Samoin liikuntapaikoilla, lasten huomioimisella saadaan väki liikkumaan. Lapsiahan eivät huomio juuri muut kuin kaksi hampurilaisketjua ja katsokaa, missä lapsiperheet käyvät syömässä!