Annoin seuraavan lehdistötiedotteen Vakka-Suomen Sanomille ja Turun Sanomille viime maanantaisen valtuustonistunnon jälkeen:

 

"Lehdistötiedote 21.2.2011 tapahtuneen johdosta

 Asian käsittelyssä on huomioitava se, että minua ei ole koskaan syytetty tai tuomittu väkivaltarikoksesta. Kuulun siihen suomalaisten massaan, keitä on rangaistu ainoastaan ylinopeuksista, kännykään puhumisesta autossa jne.. Ennen viime syksyä minusta ei ole tehty ensimmäistäkään tutkintapyyntöä. Nuokin tutkintapyynnöt olivat kaupunginjohtajan alaisten tekemiä, eivätkä ne johtaneet oikeustoimiin.

 Asian käsittelyssä tuntuu vähintään oudolta se, että minä en ole vieläkään saanut sanoa inahdustakaan tästä tapahtumasta. Vasta nelisen kuukautta tapahtuneen jälkeen minulta pyydetään asiasta kirjallinen lausunto. Olen istunut lähes seitsemän vuotta sivistyspalvelujohtajan kanssa samoissa lautakunnissa, mutta yhdeltäkään lautakunnanjäseneltä ei ole kysytty em. virkahenkilön ja minun välisestä keskustelutyylistä. Myönnän, että vuosia on tullut huudettua sivistyspalvelujohtajan kanssa molemmin puolin, mahdolliset erinäkemykset on soviteltu aina jälkikäteen kahden kesken. Koskaan ei ole ollut puhetta väkivaltaisesta uhkailusta.

 Haluan kertoa, että 21.2.2011 tapahtumaa edeltäneellä viikolla tapasin sivistyspalvelujohtajan hänen työhuoneessaan. Toimin erään koululaisen äidin pyynnöstä hänen edusmiehenään. Tuo tapaaminen päättyi klo: 16.00. Po. äiti poistui tapaamisestamme ja minä jäin sivistyspalvelujohtajan pyynnöstä hänen työhuoneeseensa. Jos hän olisi kokenut minut uhaksi, oliko hän pyytänyt minua jäämään kanssaan kahdestaan tyhjän Mörnen talon viidenteen kerrokseen.

 Pitkän aikaa koko tapaus levisi kaupungissa huhuna, joiden mukaan olin joko lyönyt tai nostanut sivistyspalvelujohtajan seinälle. Nämä huhut selittyvät esitystekstissä olevilla väkivalta-sanalla ja lauseella: Tällä kertaa tilanteesta selvittiin talon omin . Esittelijä ja kaupunginhallitus ovat syyllistyneet tarkoitukselliseen mustamaalaamiseeni, koska loppujen lopuksi kyse on ollut kuulemma huutamisesta.  Kaksi ihmistä on keskustellut lähes seitsemän vuotta kovaäänisesti keskenään ja yhtä äkkiä se muuttuu väkivaltaiseksi uhkaamiseksi.

 Kyseessä on erittäin selkeä yksittäisen luottamusmiehen ajojahti ja hänen maineensa lokaamisyritys. Koko episodin tuloshakuisuutta ja yksipuolisuutta kuvaa hyvin se, että en vieläkään tiedä sitä, mitä sivistyspalvelujohtajan työhuoneessa väitettiin tapahtuneen 21.2.2011. Lopuksi totean: Minun kohdallani niin esittelijä kuin kaupunginhallitus on menettänyt luottamukseni ja kunnioitukseni leikkiessään tuomaria ja tuomioistuinta milloin minkäkin asian tiimoilta.

 Java Valkonen"

 

                               MEILLÄ ON KOSOLTI IHMELLISIÄ ASIOITA!