Yleensä maailmassa mestyvät he ketkä ovat rohkeita ja askeleen edellä. Jos  tekijä kunnioittaa omia kykyjään ja tietää rajallisuutensa, hänen realiteettinsa menestykseen ovat hyvät. Menestykseen tarvitaan myös perinteitten kunnoittamista, luovuuden ymmärtämistä ja lähimmäisten kunnioittamista. Näillä eväillä Kirsti Paakkanen pelasti Marimekon konkurssilta.

 Arvokkaaksi keski-suomalaisen Kirsti Paakkasen toiminnassa tekee se, että hän pelasti konkurssikypsän yrityksen, joka toimi Suomessa tuhoon tuomitulla teollisuusalalla. Paakkanen tiesi ja luotti siihen mitä teki, joten kyse ei ole hullun rohkeudesta, säkään perustuvasta onnistumisesta, vaan päämäärätietoisuudesta. Marimekossa hän kaivoi esiin niin vanhaa kuin antoi uusien kasvojen luoda uutta.

 Paakkanen korosti suoritustason henkilökunnan työtä yrityksen tärkeimpänä menestystekijänä. Marimekossa lomautusvaroituksia ei koskaan annettu suoritustason työntekijöille vaan johtajille. Siksi yrityksessä ei työntekijöitä koskaan Paakkasen aikana lomautettu.

Olemmeko me toimineet kuten saarijärveläinen Kirsti Paakkanen? Voimmeko kaupunki organisaatiossa toimia hänen tavallaan? Voimmeko rohkeasti luoda uutta kaupunkimme saattamiseksi kasvuun - vai kykenemmekö ainoastaan säästämään? Kunnioitammeko kaupungin suoritustason tyntekijöitä, kuuntelemmeko heidän toiveitaan tai parannusehdotuksiaan? Onko meillä tarjota kannustinjärjestelmää tavallisille työtekijöille, jotta he loisivat uutta kaupunkilaisten parhaaksi ja viihtyisivät itse työssään? Olemmeko kyenneet luomaan edes turvallista työtulevaisuutta kaupunkimme suoritustason puurtajille?

Onko meillä muita vaihtoehtoja kuin nykysäästäminen? Voimmeko oikeilla toimilla lisätä kaupunkimme asukaslukua sekä verotuloja ja  näin tuottaa edullisemmin jo entistä parempia palveluja jo täällä asuville uusikaupunkilaisille. Samalla luomme varmuutta po. palveluita tuottaville uusikaupunkilaisille.