Pysähdytäänpä rauhassa miettimään tapahtuneita. Koko kiusaus tuli Juhalle ja minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhtenä kauniina aamuna saimme Turun Sanomista lukea olevamme syyllistyneet törkeään työpaikkakiusaamiseen. Saman toistivat paikalliset lehdet ja YLEkin uutisoi asian merkittävänä ennakkotapauksena. Näin tämä spektaakkeliksi paisunut juttu alkoi.

Menimme Juhan kanssa kysymään asian paikkansa pitävyyttä ja casen kirjallisia faktoja henkilöstöpääliköltä ja hän totesi huutaen: LUKEKAA LEHDESTÄ! Meitä ei kuultu tässäkään vaiheessa eikä meille näytetty mitään. Järjestimme oman lehdistötilaisuuden, jossa toimme oman kantamme julki.

Onko työpaikkakiusaamiseen puuttuminen Uudessakaupungissa tasapuolista? Ei ole! Muistan Mörnessä pidetyn kokouksen, jossa oli lähes koko kaupunginhallitus, virkamieseliittiä ja parikymmentä muuta luottamushenkilöä ravintoketjun huipulta. Tuossa tilaisuudessa kaupungin työntekijä painokkaasti ilmaisi esimiehensä häpäiseen hänet julkisesti. Tämän työntekijän esimiehen, paikalla ollut, esimes tai yksikään kaupunginhallituksen jäsen ei puuttunut tapaukseen. Kaikille kävi selväksi kiusattu ja mahdollinen kiusaaja, mutta minua lukuun ottamatta kukaan ei puuttunut asiaan.

Kuinka Juhan ja minun syyttely ja julkinen mollaaminen saa jatkua ja meitä yhä markkinoidaan törkeinä työpakkaakiusaajina vaikka AVI toteaa, ettei meidän osalta ole syytä epäillä työrikosta. Näin lukee AVIsta Uuteenklaupunkiin 16.8.2011 lähetetyssä, Juhalta ja minulta viisi kuukautta pimitetyssä, kirjeessä. Selvä asia ei kiinnosta sen enempää operatiivista johtoamme kuin hallituksen jäseniä, mutta Juhan ja minun jutta väänetään ja käänetään aina julkisuutta myöten.

Tasapuolisuudesta ei voida puhua silloinkaan, kun merkittävässä asemassa olevan virkamiehen tekemäksi epäilty työpaikkakiusaustapaus vaietaan aina ratkaisua myöden. Juhan ja minun juttua hehkutetaan  pitkin raitteja ja saamme ensimmäiseksi lukea sitä MAAKUNTALEHDESTÄ yli 300 000 muun lukjian kanssa.

Rehtori sai esittelijän avustamana tuoda näkemyksiään kaupunginhallitukselle. Kun minä halusin oikoa rehtorin esittämiä virheitä, minun tarjoamaa tietoa ei otettu hallituksessa vastaan. Vaikka lehti, faktoihin nojaten, kirjoitti rehtorin levittäneen väärää tietoa, ei hallitus noteerannut tätäkään. Tasapuolisuus on tässäkin varsin kaukana käytännöstä.

Jos minä haluan selvitystä kaupungissa toimivan säätiön taustoista, minusta julkaistaan vääryyksiin nojaava lehtikirjoitus, jonka määrätyt hallituksen tyypit mobilisoivat. Kirjoituksen allekirjoittajiksi annetaan ymmärtää kuuluvan todellisuutta laajemmat piirit. Tämä kaikki vaikka en itse ole ottanut minkäänlaista kantaa säätiön perustajaan. Tasapuolisuus ja rehellisyys on tästäkin kaukana.

Säätiöasian tullessa hallitukseen esittelijä ehdottaa oikeustoimia minua kohtaan. Tämä siitä huolimatta vaikka olen todennut säästiön perustajasta vain sen, mitä ole televisiosta nähnyt. Kaiken huipuksi minua tuomitsevat hallituksessa ihmiset, jotka ovat tuominneet säätiön perustajan tai väärin perustein ja väärin allekirjoituksin mollanneet minua julkisessa tiedotusvälineessä'. Jos tämä ei osoita ajojahtia hintaan mihin tahansa niin mikä sitten?

Oma ihmeellisyytensä on Juhan ja minun klimpittäminen yhteen. Saako myös Juha sakot, jos minä ajan ylinopeutta? Onneksi Juhan ja minun toimet tulkitaan yhdessä ja ristiin vain kaupunkimme ylimmässä johdossa. Muuten meitä ei pyritä rankaisemaan kollektiivisesti armeijan tyyliin. Entä miksei muita syytetä, jos he ovat allekirjoittaneet kanssamme esim. saman aloitteen? Meidän kahden klimppaaminen yhteen johtuu siitä, että kysymme, kyseenalaistamme ja ehdotamme vaihtoehtoja. Olemme tehneet niin jo kome vuotta ja se halutaan lopettaa! Uuudenkaupungin toimintakultuuriin ei sovi keskustelu parannusehdotuksien esittämisestä puhumattakaan.

Mistä sitten on kyse? Ensinnäkin, jos teemme kansalaispalautteen perusteella aloitteen kouluoloista ja se ei saa edetä. Kuitenkin vuoden päästä julkaistu tutkimus osoittaa aloitteemme esittämät epäkohdat todellisiksi. Eikö silloin ole kyse luottamushenkilön toiminnan mitätöimisestä. Meitä on estetetty toimimasta kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. On mitätöity kunnallinen demokraattinen menettely, jonka kärsijöinä ovat tässä tapauksessa lapset. Muistakaa sanat millä aloite torpattiin, siitä oli taas kerran tasapuolisuus kaukana.

Kyse on myös sananvapaudesta. Onko valtuutetulla oikeus olla virkamiesten kanssa eri mieltä nettipäiväkirjassaan? Saanko minä kirjoittaa tänne mitä haluan? Pitääkö minun kysyä joltain virkamieheltä lupa siitä, mitä saan kirjoittaa. Jos kaupungin asiat ovat toteaalisesti poskellaan, minulla on oikeus puuttua niihin omassa nettipäiväkirjassani. Minun mielestäni kaupunkia on johdettu huonosti se on mielipiteeni ja perustuslain takaama oikeus mielipiteen ilmaisuun oikeuttaa minut ilmaisemaan mielipiteeni.

Minä käytän perustuslaillisia oikeuksiani kirjoittaessani tänne. Jos joku sanoo ensi viikolla kirjoitettavan sopimuksen etanolitehtaan päätoimijan kanssa eikä näin käy, minulla on oikeus kysyä miksi? Ja kun vastausta ei tule, on minulla oikeus myös spekuloida asialla. Sama koskee muitakin asioita. Jos meillä oltaisiin avoimia ja keskusteltaisiin, silloin syntyisi luottamus ja yhteishenki. Ihmiset tukisivat toisiaan, kaikki kyräily ja jälkiviisaus loppuisi.

Mahatma Gandhi(intialainen kävelijä) sanoi jotenkin näin: Niin isoa ongelmaa ei ole olemassa etteikö sitä voisi keskustelemalla selvittää. Ikävä kyllä en ole Ganhi enkä Äiti Teresa, mutta voin yrittää keskustella.