Kaikki muistavat, kuinka valtuttettu ja kaupunginhallituksen jäsen Juha Aaltosta ja minua rivivaltuutettua syytettiin vajaa vuosi sitten TÖRKEÄSTÄ TYÖPAIKKAKIUSAAMISESTA! Juha, kuten minäkin, saimme lukea asiasta maakunnan ykköslehdestä ja kuunnella siitä YLEn taajuudelta. Emme saaneet mitään tietoa uutisesta ennen sen julkaisua. Eikä asiaa valmistellut virkahenkilö suotunut sanomaan meille muuta kuin: LUKEKAA LEHDESTÄ!. Oli kuulemma kyse merkittävästä ennakkotapauuksesta ja kaiken mullistavasta oikeusjutusta!

Kaikki muistavat kuinka tuo onneton hanke herätti hilpeyttä jo alkumetreillään: -En mää, mut kuse käski; - En mää, mutku se kysy. Näinhän se alkoi. Joku luuli asian unohtuneen, toiset toivoivat sen unohtuneen. Mutta tänään tapahtui muutos.  Juhan kanssa kesteltuani, tulimme siihen tulokseen, että minun kannattaa käyttää tunnetusti tuunustusta saaneita virkahenkilösuhteitani. Niinpä, puolilta päivin, marssin Mörneen aistien siellä aivan uuden ja positiivisen ilmapiirin. Ilmassa leijaili ilo ja käsin kosketeltava ihanuus, tuntui kuin työntekijät pääsisivät pian eroon jostain pahasta ja aistisivat jo nyt  huomisen avoimuuden ja autuuden. 

Mutta mitä hain Mörnestä? Pyysin kopiot asiapapereista, toimitin ne Vakka-Suomen Sanomiin ja Juhalle. Juha lupasi avata saamiseni omassa blogissaan, kun kello  näyttää tänään aikaa 24.00!  Varmaankin myös huomisissa Vakka-Suomen Sanomissa on juttu aiheesta!