torstai, 29. kesäkuu 2017

KANSANEDUSTAJILLE KAUSIRAJOITUS!

Soini osoitti suomalaisen demokratian kulkeneen tiensä loppuun: SE EI OLE ENÄÄ USKOTTAVAA EIKÄ TOIMI! Mies nousi tyhjästä ja nosti tyhjästä puolueensa suomalaiseksi suurpuolueeksi. Kun tuli aika jättää hyvästit, tapahtui jotain niin törkeää, että hölmömpikin hoksaa Soinin pelanneen koko ajan itsekkäästi omaan pussiinsa. Loikkareiksi hän sai mukaansa lähes 20 tyyppiä. Näidenkin poliittiset motiivit löytyvät itsekkyydestä. He haluavat roikkua vallassa viimeiseen minuuttiin asti - LUOPION MAINE JA KANSAN PETTÄMINEN EI PAINA TUOSSA VAA'ASSA MITÄÄN.


Soinin matka kertoo kuvottavalla tavalla, minkälaisia ihmisiä politiikka vetää puoleensa. Meillä on siinnyt kuvottava ammattipolitiikkojen kasti. Eikä Soini ole yksin, näitä heppuja löytyy kaikkialta ja heidän hinkunsa huipulle on kova. Joka puolueesta löydät tyyppejä, jotka eivät ole eläessään elättäneet tai eivät edes meinaa elättää itseään ns. normaalilla työllä. Näiden ihmisten ainoa motiivi yhteisten asioiden hoitoon pääsemisestä löytyy henkilökohtaisesta pyrkyryydestä. Joku mainostaa olevansa sporttimies ja toinen kulttuuritäti. Katsokaapa kuinka sportille ja kulttuurille on käynyt, kun nämä tyypit hamusivat vallan esim. urheilun huipulla - MEIDÄN YLEISURHEILUMME LEPÄÄ KAHDEN KOLMEVITOSEN KEIHÄÄNHEITTÄJÄN VARASSA!

Sen sijaan, että eduskunnassa heiluu itsekkäitä ammattipolitiikkoja, tulisi heidät korvata kansanedustajilla. Eihän sellainen ihminen voi edustaa mitenkään kansaa, joka ei tiedä kuinka työtätekevä kanssa elättää itsensä työtä tekemällä. Ammattipolitiikoille työlliset, työttömät, sairaat, terveet, vanhukset ja lapset ovat vain numeroita, joita he pyörittelevät ja selittelevät yhdessä ministeriöiden virkahenkilöiden kanssa. Mikäli kansanedustajien kaudet rajattaisiin kahteen, ilman ruhtinaallista eläkettä, poliittisten ammattilaisten kasti loppuisi siihen. Me palaisimme tilanteeseen, jossa kansanedustajat todellakin edustaisivat kansaa. Mutta näinhän ei tule käymään, sillä moisesta asiasta, vaikka se kansalaisadressin avulla saapuisi eduskuntaan, päättäisivät kansanedustajat.

keskiviikko, 3. toukokuu 2017

Median tehtävä: TOTUUS JA RAJALLISUUS ESIIN!

Lähestymme niitä hetkiä, kun yksi tyyppi, taas kerran, toteaa: Pulinat pois, kansa on puhunut! Tajuaakohan tämän lausahtava reppana lainkaan, mitä murheellista jotkin kuulijat hänestä tietävät ja sen seurauksena hänestä ajattelevat? Onko tyyppi vienyt omertan sisäiselle tasolle eli hän kykenee vaikenemaan omat hävettävät tekonsa jopa itseltään. Sisiliassa omerta kuvaa maskuliinisuutta tyylillä vähäpuheisuus. Ymmärtääkö edellä mainittu tyyppi lainkaan omia rajojaan?

Lähestymme niitäkin hetkiä jolloin tehdään tilinpäätös talvikauden palloiluista. Mitä miettii, syksyllä tasaisilla peleillä kauden aloittaneen joukkueen valmentaja, kun nyt keväällä hänen porukka häviä ennen niin tasasille  vastustajille kymmenillä pisteillä? Ymmärtääkö valmentaja, että ehkäpä hän heiluu rajojensa ylälaidoilla tai rima on yksinkertaisesti liian korkealla? Tajuaako valmentaja sitä, mitä jotkut hänestä ajattelevat eli kuinka sellainen kaveri voi menestyksellä valmentaa pääsarjajoukkuetta, kuka ei pysty menestyksellä valmentamaan junnujoukkuetta?


Lähestyimme ja ohitimme suuren juhlan kohokohdan, mutta hoksaavatko järjestäjät oman juhlatyönsä tason? Heidän piti järjestää juhlat, jotka liittyvät pyöreisiin satoihin vuosiin, mutta ymmärtävätkö järjestäjät, että heidän isolla budjetilla pyörittämät tapahtumat häviävät kiinnostuksessa, monipuolisuudessa ja persoonallisuudessa tavalliselle tavarataloviikonlopulle? Tietävätkö juhlien järjestäjät, mitä heidän juhlatuotoksistaan ja heidän kyvyistään ajattelevat jotkut  kaiken touhun maksajista eli aivan tavalliset kansalaiset eli he keille juhla olisi tullut järjestää.

Lähestytään sitä hetkeä, kun koululaisille lyödään kouraan tyly arvio heidän menneestä opiskeluvuodesta. Siinä ei mikään jää epäselväksi, vaan onnistumiset on mitattu ja laitettu järjestykseen epäonnistumisten kanssa. Kaikille lyödään vuoden tekemisistä  todistus kouraan. Kukaan ei pohdi miltä tuntuu tai mitä muut ajattelevat, kun luokan jumbo-oppilaalle ojennetaan paperi käteen ja kotiin vietäväksi! Lapsia arvioitaessa rehellisyys nousee esiin ja suoruudessaan se kipuaa aina julmuuden asteelle; Toisin on aikuisten kohtelu politiikassa, työelämässä ja jopa urheilussa.

Voi pitää miltei mielenkiintoisena ja toisaalta arveluttavana kuinka tylysti lapselta vaaditaan rehellisyyttä ja hänestä kerrotaan julkisesti armoton totuus. Lapsella on vain tämä yksi tie, jonka kulkemisesta häntä arvioidaan. Vaihtoehtoisia arviointi/opetuskuvioita ei lapselle tarjota. Esim. Freinet ja Steiner vaihtoehtoja ei lapsille anneta. Pienet lapset patistetaan samaan, vuosivuodelta kurjistuvaan,  perusopetukseen ja puristetaan samaan perusmuottiin. Heistä leikataan kaikki luovuus ja erilaisuus pois. Tai ei aivan kaikkea erilaisuutta, sillä epäsopeutuvat eli luovat sekä muuten erilaiset lapset saavat jo pienestä pitäen todistuksen epäonnistumisestaan.

Tästä alkaa tuomioiden muotoon kirjattujen epäonnistumisten ketju, joka johtanee väistämättä siihen, että aikuisina näiden lasten yhteisössä menestyminen onnistuu helpoiten salaamalla totuus omista rajallisista kyvyistä. Sen sijaan, että lapsen luovuutta olisi ruokittu, häntä olisi kannustettu omissa vahvuusalueissa, joita jokaisella meistä on, lapsi motivoitiin peittämään osaamattomuutensa muutamassa mittarina käytetyssä asiassa. Mitä luovemmasta ja erilaisemmasta lapsesta on kyse, sitä surkeammin hän menestyi ja sitä suuremmat syntymälahjat  häneltä vietiin. Murheellista mutta totta, näin käy, kun kaikki keskitetään samaan paikkaan ja valetaan samaan keskivertomuottiin.

Kaikki edellä mainittu on syytä ja seurausta tasapäistämisestä, valheessa elämisestä ja suoranaisesta totuudessa elämisen pelosta. Jos hyväksyisimme oman rajallisuutemme, pian sen hyväksyisivät myös lähimmäiset ja jokainen meistä alkaisi etsiä omia vahvuuksiaan sekä kannustamaan lähimmäistä vastaavan etsintään. Ihmiset vapautuisivat tasapäisyyden kahleista ja jokainen saisi elämältään enemmän itselleen ja pystyisi antamaan yhteisölleen enemmän. Yhteisöstä tulisi inhimillisempi ja turvallisempi, jos yksilöiden persoonallisia piirteitä kannustettaisiin plus pyrittäisiin hyödyntymään positiivisella tavalla.

Armeija marssii aina perinteisesti hitaimman eli viimeisen sotilaan vauhdilla, mutta se ei sentään anna viimeisen miehen johtaa joukkoja. Jos aikuiset asettavat itsensä kaiken kritiikin yläpuolelle, heidän rajallisuutensa esiintuominen estetään ja näin he pysyvät virheistään huolimatta vallassa, onko tuolloin luotu systeemi, jota johtavat koko porukan hännänhuiput? Eletäänkö tuolloin juopon perheen kuviossa, jossa vanhemmat juovat, muulta yhteisöltä salassa, lastensa lapsuuden, nuoruuden ja vieläpä tulevaisuudenkin? Onko samalla luotu käänteentekevä esimerkki ravihevosjalostuksesta, jossa nopeimman sijaan jalostetaan menestyksellä mahdollisimman hidasta hevosta?

Sopiikin pohtia, miten yhteisö voi päätyä demokraattisissa vaaleissa toistuvasti siihen, että sen päättäjät vievät heikoilta eli lapsilta ja antavat vahvimmille eli valtaeliitille? Vastaus ei häikäise monimutkaisuudella, sillä se löytyy yhteisön tiedotuksesta ja viestinnästä. Myös yhteisön viestijät ja tiedottajat kuuluvat alansa ehdottomaan epäpätevien kategoriaan. Onnettomat viestijät ja tiedottajat pyrkivät säilyttämään asemansa pohjattomalla nuoleskelulla, valheiden syytämisellä ja itseään hyödyttävällä manipuloinnilla. Yhteisö, jossa töpöt häärivät huipulla, pärjäävät onnettomat töppötiedottajat ja tumpeloviestijät parhaiten. Näin on syntynyt pahahenkilö kuvio, jossa totuudesta vaietaan oman edun ja oman aseman vuoksi!

perjantai, 3. maaliskuu 2017

MEDIA MUUTTUI - VAAN MUUTTUIKO TARPEEKSI?

Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan kuntavaaleissa 60 prosenttia suomalaisista tekee äänestyspäätöksen valtakunnan politiikan perusteella. Syy vaalikäyttäytymiseen löytyy paikallismediasta. Paikallisjulkaisut kirjoittavat mielellään journalistisesti "haastavia" uutisia: Jouluna annetaan lahjoja, syksyllä lehdet putoavat puista ja keväällä puihin kasvaa lehtiä. Ilmeisesti ilman näitä valaisevia ja paikkakunnille tärkeitä paikallisuutisia kulmakunnat pysähtyisivät syntyneen informaatiotyhjiön vuoksi.


Kun vielä huomioimme kuntavaalien äänestysprosentin jämähtäneen 2012 Uudessakaupungissa niinkin alhaiseksi kuin 61,1, voi perustellusti todeta ettei demokratia enää toimi kuntatasolla. Itsestään selvä informaatio itsestäänselvistä asioista ei juurikaan lisää kaupunkilaisten tietoa tai motivoi heitä toimimaan vaaleissa aktiivisesti kaupungin parhaan saavuttamiseksi. Kuten Helsingin Yliopiston tutkimuksen tekijä toteaa paikallismedian laiminlyövän demokratian kannalta tärkeän tiedon levittämisen!

Meillä on mielikuva inhimillisistä työväenpuolueista, jotka taistelevat köyhälistön ja kapitalistin riistämien työläisten puolesta. Luonnollisesti muutamien työväenpuolueiden historiasta löytyy veristä kapinahenkeä murhineen. Vastapainoksi meillä on porvaripuolueita, jotka mielletään riistäjiksi ja joiden historiaan kuuluvat kuningashaihattelut, mielivaltaiset teloitukset ja ihmisten soramonttuihin sotkemiset. Nämä mielikuvat, kuten tuoreemmatkin historian käänteet muokkaavat äänestäjän näkemyksiä, jotka eivät vastaa tämän päivän todellisuutta - aika ja puolueet ovat muuttuneet!

Nykyään yhä useammat hamuavat valtaa katteettomilla vaalipuheilla ja härskisti ratsastavat puolueidensa saavutuksilla ja vuosisadassa syntyneellä inhimillisellä maineella. Ikävä, että näitä tyyppejä löytyy joka kaupungista ja heitä yhdistää vain ja ainoastaan henkilökohtainen etu ja henkilökohtainen vallanhimo. Nämä tyypit ovat valmiita puolustamaan itseään ja kaveria, mutta lopuista kaupunkilaisista he eivät välitä tuon taivaallista. Häikäilemättömille puolueiden ja aatteiden hyväksikäyttäjille suurin osa kaupunkilaisista on typerää vaalikarjaa, jolle kuuluu ainoastaan maksajan rooli.

Härskeimmillään perinteikkään puolueen historian saavutukset ja veronmaksajan miljoonat eurot ollaan valmiita uhraamaan yhden itsekkään, ihmisen etujen saavuttamiseksi. Vai miltä tuntuu se, että veronmaksajan miljoonia euroja ollaan valmiita käyttämään, jotta yksi ainoa ihminen, paikallinen napapoliitikko, saa itselleen mieleisen työpaikan. Häikäilemättömimmillään, vaalivalheilla saavutettu poliittista asema, voidaan valjastaa täysin vastoin vaalilupauksia ja siten suurimmasta julkisten palveluiden puolustajasta tulee yhdessä yössä päättäjä, joka kanavoi kaupunkilaisilta kerättyjä euroja veroparatiisiyhtiöihin. Jos samaan litaniaan voi asettaa kansan voimakasta tahtoa ja selkeää mielipidettä vastaan tapahtuvan, jättituulimyllyjen rakentamisen suojelun vain siksi, että esittelijä sattuu olemaan omalle puolueelle mieleinen persona, ovat puolueen arvot ja meriitit alistettu valheen ja viekkauden keppihevoseksi.

Ynnätkäämme vielä edellisiin kaikkien kanssa riitelevä, mukamas yrittäjien etua ajava, muutaman yrittäjän tukevasti tukema ehdokas, jota tukevat yrittäjät tekevät tilin kaupunkilaisten rahoilla, niin voimme todeta medialta jääneen paljon olennaista kertomatta. Jos media aikaisemmin manipuloi, valehteli ja markkinoi sarvipäitä messiaina tai tunareita osaajina, on siihen nähden otettu askel oikeaan suuntaan: Siirtymisen suunta on tasapuolisuuden aika, jossa toimittajat passiivisesti odottavat yhteydenottoja politiikan tekijöiltä. Tästä aktiivisuuden puutteesta johtuu pitkälti se, ettei kansa tiedä asioiden todellisia taustoja. Median ansiosta toveri, joka äänestää vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, saakin vaalien jälleen valintansa ansiosta riitaa, eriarvoisuutta ja harvojen etujen ajoa!

Totuutta etsivä ja tasapuolisesti tarjoava media on demokraattisen yhteiskunnan selkäranka. Mikäli yhteiskunnan selkäranka puuttuu, alkaa selkärangattomien lierojen valtaan nousun ja häikäilemättömän omaneduntavoittelun. Politiikassa totuuden tulee olla pölkky, jolle pistetyn valheen pään totuutta vaaliva media kirves katkaisee!

tiistai, 28. helmikuu 2017

POSITIIVISTA YHTEISTYÖTÄ KOKO VAKKA-SUOMEN EDUKSI!

Autotehdas nosti Uudenkaupungin tulevaisuuden mahdollisuudet ylivoimaisiksi. Teollisten perustyöpaikkojen seurauksena syntyy siinä sivussa kolme muuta työpaikkaa - näin joku on laskenut. Autotehtaan merkitys ei ainoastaan rajoitu Uudenkaupungin kasvun mahdollisuuksiin, vaan ne heijastuvat koko Vakka-Suomeen. Muutamassa vuodessa kaupunkimme teolliset perustyöpaikat ovat lisääntyneet noin 2 000. Tämä tekee yhteen laskettuna 8 000 työpaikkaa.


On täysin epärealistista uskoa, että Uusikaupunki pystyy yksin hyödyntämään syntyneiden teollisten työpaikkojen kasvupotentiaalin muuttumisen asukkaiksi. Jotta hyödyntämisessä onnistuttaisiin mahdollisimman hyvin, tarvitaan siihen Vakka-Suomen kuntien kesken sydämellistä yhteistyötä. Yhdessä itsenäiset kunnat pystyvät tarjoamaan enemmän kuin yksi tai kaksi itsekkäästi sooloilevaa kuntaa ja jopa toisiaan kampittavaa kilpailijaa. Kuntien yhteistyötarvetta lisää syntymässä oleva maakuntauudistus. Ilman yhteistyökykyisiä kuntia veroeuromme ja palvelut valuvat Turkuun. 

Tehty tutkimus osittaa selkeästi sen, mihin kunnan tulee satsata, jos se haluaa asukaslukunsa kasvavan hallitusti. Työpaikkoja meiltä löytyy, mutta miksei niitä voisi muuttaa asukkaiksi? Kun kukaan ei nauti pitkistä työmatkoista tai ikuisesta keikkatyöstä, tulee meidän satsata rohkeasti Vakka-Suomen elinpuitteiden kehittämiseen. Onnistuneen kehittämisen keskiöön nousevat väistämättä työikäisten ja heidän perheidensä tarpeet: Opetuksen taso, vapaa-ajan puitteet ja tarjonta sekä arjen yksityiset ja julkiset palvelut. Mitä enemmän meitä on, sitä paremmat palvelut meillä on ja sitä pienemmillä taksoilla seka maksuilla elämänlaatumme kustannamme. Ja mitä enemmän lapsiperheitä, sitä paremmat oltavat senioreillakin on.

Sen lisäksi, että autotehdas on Vakka-Suomen kasvun selkäranka, on se sitä, menestyvänä vientiteollisuuden yksikkönä, koko Suomelle. Voimme pohtia tehtaan merkitystä vaikkapa yhden euron suuruisella tuntipalkankorotuksella. Jos tehtaalla työskentelee 3 000 autonrakentajaa, nousee sieltä tuleva ostovoima 3 000 eurolla, päivässä kasvu 24 000 euroa, kahdessa viikossa 240 000 euroa, kuukaudessa noin 500 000 euroa ja vuodessa lähes 6 miljoonaa euroa.

Kykenemmekö käyttämään luovuuttamme ja olemmeko riittävän rohkeita maamme suurimman talouskasvun hyödyntämiseen, meillä ja naapureillamme on saumaa vaikka mihin!

sunnuntai, 26. helmikuu 2017

TAKINKÄÄNTÄJÄ, HÄIRIKKÖ PLUS KIUSAAJA!

Takinkääntäminen lienee sitä, että annetaan lupauksia, jotka itsekkäistä syistä syödään vaalien jälkeen. Hyvänä esimerkkinä lienee Soinin eduskuntavaalien jälkeinen vaalilupausten pyörtäminen eli sanansyönti ja takinkääntö. Meille annetut vaalilupaukset ovat pyhiä ja siksi menneellä valtuustokaudella erotimme yhden jäsenen varoitusten jälkeen valtuustoryhmästä. Lopulta kuvio kääntyi niin, että jouduimme itse lähtemään persuista. Valtuustoryhmän yhdeksästä jäsenestä vain kaksi jäi alkuperäiseen persuryhmään, muiden siirtyessä sittemmin syntyneeseen M11:sta. 


Me emme ole syöneet, emmekä tule syömään antamiamme lupauksia. Asia on vaan niin, että kuluvalla valtuustokaudella Uudessakaupungissa Kokoomus on pitkälti samoilla linjoilla kuin me kolme olimme edellisellä kaudella. Sen sijaan, oman ryhmän perustanut, entinen Kokoomuksen napamies ja entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, on järjestelmällisesti äänestänyt niin entistä puoluetta kuin meidän linjaamme vastaan. 

Jos luette Timo A. Järvisen viimeistä kirjoitusta Uudenkaupungin Sanomista ja vertaatte sitä meidän aikaisempiin tavoitteisiin, niin eikö olisi suoranainen ihme, jos emme olisi Järvisen kanssa Kokoomuksessa. Miksi Kokoomus kysyisi meitä kolmea listalleen ja me menisimme sinne, jos ajaisimme Uudessakaupungissa jotain muuta kuin ennalta tunnettuja tavoitteitamme eli kaupungin puitteiden ja palveluiden kehittämistä sekä hallitun kasvun linjaamme? En näe puoluevalinnassamme mitään ristiriitaisuutta, emmekä todellakaan aio kääntää kelkkaamme, takkiamme ja lainapeitettämme. Avoimesti jatkamme ryhmässä, jolla on kansamme yhtenevät tavoitteet, mutta isommat ja vahvemmat hartiat.

Samalla totean, ettei mistään löydy pöytäkirjoja tai tallenteita, jotka todistavat meidän käyttäytyneen kokouksissa huonosti tai kiusanneen luottamus- tai virkahenkilöitä. Yksikään meihin kohdistunut tutkintapyyntö, joita lehti pahimmillaan lehti paisutteli ja toisti sadoin perättömin kirjoituksen ei johtanut oikeustoimiin - kyseessä oli härski valtapeli. Ainoa käytännön seuraus mikä aiheettomista tutkintapyynnöistä ja niillä retostelusta seurasi lienee päätoimittajan vaihtuminen kyseisessä lehdessä. Kannattaa mennä oheisesta linkistä Raken blogiin lukemaan, mitä aikoinaan todella tapahtui.


On täysin käsittämätöntä, jos nämäkin vaalit ratkaistaan menneen valtuustokauden valheellisella tiedotuksella. On kummallista väittää minua riidankylväjäksi ja kiusaajaksi, jos olen tehnyt menestyksellistä yhteistyötä mm. Haverisen, Forssin, Konnun, Tuomisen jne.. kanssa.  Miksette kysy käytöksestäni heiltä, ketkä ovat istuneet kanssani jopa kahdeksan vuotta samassa lautakunnassa esim. Nina Jefimoffilta tai Markku Varjolta tai tutki pöytäkirjoja vai eikö totuus kiinnosta? 

Minua ei haittaa pätkääkään se kuinka minua mollataan, olen palautteen seurauksena oppinut tekemään ostokseni Raumalla, Raisiossa ja Turussa, mutta sitä en voi hyväksyä, jos toistamiseen valheita levittämällä vaikutetaan järjestäytyneen yhteiskunnan vaalitulokseen . Pidän käsittämätönä sitäkin, että ainoastaan Mauri Kontu, Sanna Loven, Tarmo Kangas ja Nina Jefimoff ovat oma-aloitteisesti julkisuudessa olleet oikaisemassa minuun kohdistuvia valheita ja niiden kohtuutonta paisuttelua. Minusta tällainen touhu on kaukana rehellisyydestä, hyvistä tavoista, avoimuudesta ja kaupungin ja sen parhaaksi toimimisesta.

Yleensä kaikki ehdokkaat toteavat etteivät he lähde vaaleihin ketään tai mitään vastaan. En minäkään lähde vastustamaan yhtään järkevää esitystä, olipa sen tekijä kuka tahansa. Mutta valheita ja valehtelijoita ja salailijoita vastaan minä myönnän lähteväni taistelemaan. Meidän kaupunkimme päätöksenteon tulee kestää avointa tarkastelua, keskusteluja sekä vaihtoehtojen esittämistä. Jos näin ei ole, demokratia on  pelkkää sanahelinää ja surkea vitsi Uudessakaupungissa.

Tästä pääset Timo A. Järvisen kirjoitukseen!