Katselin lauantaina kaksi salibandyottelua. Jälikimmäinen pelattiin kaupungin omissa tiloissa Pohitullissa. Paikka oli pramea kelloineen sun muine puitteineen. Ainoastaan joku sai allekirjoittaneen allergikon  yskimään. Aluksi luulin allergian johtuneen vieressäni istuneesta sivistyspalvelujohtajasta. Mutta hänen siirryttä, ensimmäisen erän jälkeen, syrjemmälle, uskoin allergisen yskän aiheuttajan olevan mahdollinen home. Tiedä häntä?

  Tuossa jälkimmäisessä ottelussa sai nähdä salibandyn kehittyneen rutkasti muutamassa vuodessa. Enää ei kukaan voi sanoa salibandya neitilajaksi, jossa palloa suojataan tarjoamalla ahteria vastustajalle. Nyt ottelussa on vauhtia ja jopa sopivasti kontaktiakin. Mikä tärkeintä: USB:n ykkösjoukkue voitti turkulaiset vieraansa jännittävien vaiheiden jälkeen jatkoajalla. Paikalla oli parisataa katsojaa ja kaikki kotijoukkueen pelaajat olivat ukilaisia!

  Aikaisemmin aamulla seurasin junnujen peliä yksityisissä puitteissa. Kylmyys on se, mitä kaupunki saa  eniten vastineeksi ko. halliin uppoavalle vuotuiselle 65 000€:n sijoitukselle. Puitteet ovat masentavat ja tyrmäävän kritiikin voi lukea myös vastustajan otteluraportista. Kaupungin pitää jatkossa vaatia vastinetta rahoilleen. Tällä menolla hallilla mollataan kaupunkimme maine ja nuorillamme on nivelreuma ja suonikojut ennen rippikouluikää!

  Joku sanoo yksityisen hallin olevan aina edullisempi kuin kunnallisen. Yksityinen voisi olla vieläkin halvempi, jos lämmitettäisiin entistä vähemmän. Nyt lämpötila oli aamulla 15 asteen huitteelle, onneksi olivat plus asteita. Salibandyn suosio asettaa haasteen liikuntapuolellemme. Asian tiimoilta pidetäänkin palaveri nuoriso- ja liikuntasihteerin kanssa.

  Kalsoista puitteista ja pinestä kentästä huolimatta, jotain tosi miellyttävääkin otteluissa ukilaisittain oli. USB:n juniorit ottivat tyylikkäät voitot päivän molemmissa otteluissa. Otteillaan juniorit osoittivat ansaitsevansa paremmat olosuhteet!

                     Junnumeininkiä Jenkeistä: