Ihmisille maksetaan hommasta sitä paremmin mitä paremmin he hommansa hoitavat. Tämä kuvio palvelee heitä ketkä työnsä taitavat ja heitä kenellä piisaa kapitaalia hyvän työ ostoon. Ikävään jamaan jäävät he, ketkä haluaisivat tehdä hyvää vaan kyvyt eivät riitä. Heitä tämä kuvio harmittaa vähintään yhtä paljon kuin näitä, ketkä joutuvat turvautumaan em. rajallisin taidoin tuotetun työn tuloksilla.

   Edellä esitetty  kuvio herättää fiktion kaukaisesta, hyvin kaukaiset ja kuvitteelisesta maailman kolkasta. Tämä kuvittellinen kaukainen kolkka sijaitsee havumetsä vyöhykkeelä ja ihan rannassa. Kuvitteellinen kulmakunta eli  kauan, hyvin hyvin kauan, taloudellisen debression syöverissä. Johtavat haltijat Tyyni, Etula ja Lattiainen pohtivat tulevaisuuttaan. Se ei hyvältä näyttänyt, mitään vippaskonstia kolmikko ei enää pystynyt suoltamaan. Enää ei edes valtio heitä auttaisi, sillä jo käytetyt kuntaliitosrahat käytettiin totaaliseen palvelujen alasajoon.

   Kolmikko karsi kunnasta kaikki ikävät kulut: koulut, vanhusten palvelut, sairaspalvelut  oli ajettu säästöinä niin alas ettei enää kyseisiä kuluja muodostunut. Kolmikon säästöillä realisoitiin heidän yhteinen paratiisivisio: Kauttaaltaan katettu kaupungin keskusta, jossa asui ainoastaan kaupungin työntekijöitä ja heille palkatta nöyrästi puurtavia orjia.

   Tämä systeemi ei enää vedellyt, niin EU kuin valtio sanoi kaikille raha-apuhakemuksille jyrkästi ei! Keskustelun lomassa  Etula hoksasi tarttua sanaan VALTIO. Hän kiljaisi kimeästi: PERUSTETAAN OMA VALTIO! Kaksi muuta kysyivät apaattisesti mököttäen perusteluja. Vastaus tuli kuin viinakaupan hyllyltä: "Valtiona saamme rahaa Maailmanpankilta ja YK:lta. Voimme pitää talouden kuosissa painamalla harvinaisia postimekerkkejä." Lattiainen innostui ajatuksesta, kertoi hänellä olevan ystävän, kuka on perehtynyt postimerkkien kustannuskuvioihin.

    Hitaasti Tyynikin innostui asiata ja arastellen uteli Maailmanpankin lainoista ja niiden myöntämisehdoista. Lopulta hän rohkaistui kysymään: Saisimmekohan rahaa koko kaupungin siis valtion kattamiseen. Etula sanoi, jos valtio on antanut rahaa kaikkeen tämän kokoiseen hölmöilyyn maailmalla on niin paljon isommat kuviot, jotta emme voi edes unelmoida sitä, kuinka suuriin hömöilyyn rahaa voimme saada!

   Kolmikko riehaantui juoden vuoron perään kuohuviiniä, grabbaa ja kossua. Siinä sivussa syntyi seuraavanlainen valtio:

Valtion nimi on HALLILUJAA ja hallitusmuoto taasen tuntee uuden innovatiivisen nimen: virkamiesvalta.( Vain johtavilla virkamiehillä ja heidän perheenjänillään on äänioikeus sekä heillä, ketkä suostuvat selkeästi äänestämään yhtä annettua vaihtoehtoa. Muut pakotetaan orjatyöhön, jota he voivat tehdä kaiken varalta, niin tarvitaeessa, jo etukäteen.)

Pääelinkeinot: Harvinaisten postimerkkien painaminen, metalliteollisuuteen keskittynyt vapaasatama ja hallittu matkailu maailmaan kuuluun katetun valtion hallipuistoon. Ennen kaikkea talous perustuu, omaan valuutayksiköön ja sen myötä mahdollisuuteen harjoittaa setelielvytystä ja rahanarvo kikkailua!

Rahayksikkö nojaa setelielvytyksen luoneen miehen nimeen. Koska hän tulee ulkomailta antaa nimen käyttö valuuttayksikössä kuvan ei rasistisesta, dynaamisesta, avoimesta ja yrittäjäystävällisestä valtiosta. Muut alemmat rahayksiköiden nimet kuvaavat suomalaisutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Siksipä valuutta menee näin: Yksi IDI on 100 INKeriä ja yksi INKeri on 100 KARia.