Änsin anotaan lupaa siirtolapuutarhan perustamiseksi. Näin hommalle saadaan hyväksyntä ja ote maapohjaan. Odotellaan kotvanen ja todetaan ettei siirtolapuutarha olekkaan tähän sopiva, mutta jospa mökkejä siihen laitettaisiin. Kun mökki homma etenee, ne kasvavat isommiksi ja isommiksi. Kohda myydäänkin jo omakotitontteja. 

Kukin tehköön omalla maallaan mitä lystää, kunhan ei häiritse naapureita eikä turvallisuutta takaavan yhteiskunnan toimintoja. Kaikki toimii järkevästi omalla maallaan, mutta entäpä yhteinen maa?  Onko se yhteistä omaisuutta, josta kaikkien on saatava nauttia vai voiko sen antaa pois hyvälle kaverille. Jos kaveri maksaa summan, joka korvaa yhteisen maankäyttäjien menetykset, silloin lienevät kaikki tyytyväisiä.

Mikäli kaveri ei maksa ja sadat yhteisen maan käyttäjät kärsivät siitä, että yhteinen maa anntetaan yhdelle ei voitane puhua yhteisestä edusta.  Yhteisen edun turvaamiseksi meillä päätöksentekojärjestelmä, jossa kansan valitsemat luottamushenkilöt turvaavat yhteisen edun toteutumisen. Tämän vuoksi meillä ajauduta enää samaan tilanteeseen kuin 1918!

Edustuksellinen demokratia takaa tasa-arvon toteutumisen. Enää lapsilta ei voida viedä kouluja, leikkipaikkoja, urheilupaikkoja vain siksi, että joku pösö haluaa itselleen tuota lasten omaa tai siihen tarvittavaa työn tuottoa! Aikoinaan moni vuodatti hurmeensa, jotta päästäisiin nykyiseen demokratiaan.

Odottakaamme oikeudenmukaisuuden toteutuvan meiilläkin. Yhteisen hyvän asema ei saa horjua uhkauksien ja pimitettyjen adressien vuoksi. On pistettävä mieleen vääryyden tekijät ja kaverin edun ajajat. Heidän kainin merkkiään ei saa unohtaa, sillä kerran vääryyden tielle eksyneet ovat päässeet ikusesti kielletyn hedelmän makuun. Siis muista ensi maanatai ensi syksynä!