Kuten edellisen kirjoituksen kommenteissa puhutaan säästöistä, niihin on suhtaduttava realistisesti! Ensin on selvitettävä, miksi joudumme säästämään. Mikä mättää, kun esitetyt skenaariot eivät pidä kutiaan. Seuraavaksi on katsottava, mihin nykyisten säästöjen aiheuttajiin voimme vaikuttaa itse. Vältetään samojen virheiden uusiminen, jottei hakata kirvestä jatkuvasti kiveen.

  Niin ikään ennen mitään säästöjä, on saatava tulosvastuullinen selvitys elinkeinopolitiikkamme hedelmistä. Siis selkeät luvut siitä, kuinka kaupunkimme kehittyy; ensimmäinen päivämäärä voisi olla tämän vuoden viimeinen päivä, seuraavaksi kesäkuun loppu 2010 ja alkavan vuoden loppu jne. Onhan hölmöä, jos tänne on tulossa rutkasti työpaikkoja ja samalla säästoimin ajamme väkeä ulos kaupungista.

   Jos elinkeinopolitiikkamme näyttää onnistuvan, emme säästä vaan otamme lainaa. Tämähän on helppo maksaa pois, kun luotettavien virkamiesten suusta kerrotut kasvuskenaariot tulevat pitämään paikkansa.

   MIkäli näyttää, että erittäin epätodennäköinen tapahtuu eli Uusikaupunki ei olekaan aktiivinen ja dynaaminen yrityksiä puoleensa vetävä magneetti, silloin on todellinen pakko ryhtyä säästämään! Säästöt tehdään hyvässä hengessä keskustellen eikä niin, että pieni klikki junttaa, mieleisensä säästöt, läpi.  Nyt juustohöyläsäästöt kohellettiin tosi kiireellä ja pienellä porukalla. Osa näistä säästöistä muuttuu selkeiksi kuluiksi ja pahoinvoinnin siemeniksi jo lähitulevaisuudessa.

    Minusta ensimmäisten säästöjen paikka on huomenna. Vaaditaan selkeitä esityksiä, jottei kenelläkään ole tulevaisuudessa syytä jeesustella oppirahojen maksamisista ja vastaavista. Huomisella valtuustonlistalla on muutama tällainen esitys. Tontonmäen omakotitalohanke tuntuu mystiseltä kaikin osin. Niin ikään kuntaliitos Taivassalon kanssa on ihmeellinen asia, Jos rikkaat Naantali ja Raisio ovat sanoneet Taivassalolelle ei, niin kuinka me, köyhistä köyhimmät, voidaan vastata myöntävästi!