Kirpputorin ylähyllyllä köllötti apeailmeinen hirven pää. Sen hintalappussa komeili 90€. Mietiskelin mitähän pää yleensä maksaa? Minkä pään voi myydä ja mihin minkäkin pään voi sijoittaa? Entäpä oma pääni, mikähän sen arvo on nyt ja koristeena? Kävin hiustenleikkauksessa, joka kustansi 15€. Jos hiusten jättäminen johonkin lattialle kustantaa tuon, niin koko pään jättäminen lienee vähintään sadan euron paukku.

  Ryhdyin pohtimaan asiaa kaupan, sanavalmiin, kassan kanssa. Hänen mielestään ihmisen pään täytyy olla arvokkaampi kuin hirvenpään. Kysäisin häneltä: Mihin sinä esim. minun päätäni käyttäisit? Naapuri kassa tokaisi sen pysyvän seinällä siinä kuin hirveen pään.

   Ihmettelin ehotusta, että pääni roikkuisi jonkun seinällä. Silloin etämpi kassa kommentoi, ettei hän ainakaan laittaisi päätäni lastenhuoneen seinälle. Samalla hän alkoi pyörtämään ideaansa: Pää seinäkoristeena. Tuolloin yksi asiakas tuumasi ottavansa pääni ilmaiseksi. - Sinun ei tarvi maksaa mitään, jos saan sen heiti!: huudati hän iloisena. Kaverin vaimo tokaisi välittömästi ettei sitä ainakaan sisälle tuoda. Kaverini sanoikin suunnitellensa sitä pihalle oven ulkopuolelle. - Omena suuhun, niin hyvin hoitaa hommansa koristeena: päätti kaveri tarinoinnin ja totesi, että menipä meidän jutut hiukan liian rajuiksi.

    Kassat naureskelivat pääkeskustelulle. Itse sen sijaan ryhdyin pohtimaan pääni mahdollista yhteiskunnallista arvoa tai arvottomuutta. Olisiko pääni hyödöllisempi tai vähemmän haermia aiheuttava toljottaessaan liiterin seinäkoristeena kuin nykyisellä paikallaan osana, jotenkin toimivaa, ruhoani. Seinällä ollessaan pääni ei häiritsisi kuin paikalle saapuneita yhteiskunnan jäseniä, nykyisellään se taasen suoltaa, joidenkin mielestä, laajasti harmia, riitasointuja ja häiriötä tuottavia ideoita, ajatuksia ja ääniä!