Synkkänä sydän-savolaisena kevät aamuna vanha H-D yritti kiiruhtaa sen, mitä väljä kone, jyrkät mäet, onneton tie ja räntäsade antoi periksi. Laiska moottori pyrki noteeraamaan kaasukahvan kääntöä. Mies kahvan varressa noitui matkan hitautta. Sivuvaunussa istuva nainen puolestaan voihki monttujen tuomaa tuskaa. Pariskunta oli päättänyt kiiruhtaa, sillä nyt laskettu aika alittui nyt rutosti.

  Nainen voihki vaunussa ja lopulta nimismiehen kiharia seurannut lätäkön peittämä monttu sai kyytiläisen parahtamaan rajusti. Tuohon, kuin veitsellä leikattuna, loppui voihkina. Tämä sai miehen hätääntymeesti katsomaan vaunun pohjalle, jonne, montun voimasta, oli putkahtanut pienokainen. Voipunut synnyttäjä makasi myös hiljaa vaunun pohjalla, kun mies puolestaan kiihdytti edelleen vauhtia kohti kyläkoululla odottavaa lääkäriä.

  Napanuoran lepattaessa ajoviimassa pariskunta eteni savettua soratietä kohti määränpäätä. Yht`äkkiiä napanuora jäi takapyörän pinnojen väliin tempaisten pienokaisen kaaressa ojan pohjalle. Mies jarrutti, kaartoi takaisin katsomaan, kuinka pienokaisen kävi. Mättäiseltä ojan pohjalta nousi esiin pieni käsi keskisormi pystyssä.

  Myös vaimo laahusti katsomaan mättäällä köllöttävää vauvaa. Samalla äiti tuumi mielessään, onpa harvinaisen ilkeän näköinen vauva. Mies kumartui ottamaan lapsen syliinsä. Samalla nostaja sai pienestä jalasta potkun kasvoihinsa. Ajolasit ja nenä rusentuivat potkun voimasta. Nenä veressä seisonut, kiukustunut vauvan kannattelija tuumi heittävänsä lapsen takaisin ojaan. Popedalla ohi ajanut ja silminnäkijäksi ilmestynyt kyläkoulun opettaja sai miehen toisiin ajatuksiin. Tuore isä pyyhki lapsesta kurat trasselilla ja sujautti pienokaisen nahkaisen ajohansikkaan lämpöön.

  Pienokainen istui äitinsä sylissä ja tiiraili kuljettajaa, kuka nenä verissä jatkoi matkaansa. Joka kerta, viiruhuuliaan liikuttamalla, pienokainen vastasi sarvissa ohjastajan katseeseen. Miehestä näytti aivan siltä kuin vauva olisi haistatellut hänelle. Niinpä, kyläkoulun pihalle pysähtyessään, mies ajatteli lapsesta tulevan tosi paha luontoinen, ilkeä, itsekäs, mahdoton vinoilija ja vieläpä ärsyttävä ripuli-puhe-turpa, kuka ainaisilla jutuillaan häiritsee kaikkkia!

  Kyläkoulussa varronut lääkäri totesi lapsen terveeksi mutta tosi häijyksi, sillä pienokainen särki stetoskoopin ja mottasi lääkäriä. Niinpä tämä poistui paikalta silmä mustana sekä rikkoutuneita silmälaseja kiroten. Kotimatkalla lapsi mojautti myös äitiä, laski alleen ja huusi. Kiukkuinen lapsi huusi niin paljon, että metsän eläimet, susia lukuun ottamatta, pakenivat seudulta vuosiksi.

  Alkuviikkoina lapsi teki jatkuvasti pahojaan työllistäen näin vanhempiaan. Lastenhoitohomman lomassa heidän täytyi keksiä kiukuilijalle nimi. Kun Diabloa tai Deviliä  pappi ei kelpuuttaisi, isä ehdotti nimeksi syntymä paikkaa eli Harley-Davidsonia. Parempi sekin kuin sivuvaunu tokaisi äiti hyväksyen nimen nyökkäyksellään.

  Juttu nimestä eteni kauas merten taakse. Sieltä tuli vastaukseksi tyly:EI EI EI! Saatteena suurlähetystön varoitus: Jos annatte tuollaiselle lapselle maahamme mitenkään liittyvän nimen niin ammumme koko kulmakuntanne tohjoksi! Allekirjoittajana nimimerkki:KOKEMUSTA ON. Isä päätti kokeilla päinvastaista ilmansuunta eli pistetään nimeksi Njepr, Tähti tai Ural. K ja IC tuntuivat hänestä sopimattomilta nimiltä. Nämäkään ehdotukset eivät onnistuneet, koskapa idästä tuli myös: EI EI EI! Tuollaiselle ilkimykselle ei anneta nimeä meidä maamme tuotteista. Sanomansa vahvistukseksi vastaajat  päättivät vielä korotta sotakorvauksia.

   Äiti ja isä pohtivat sitä, mikä lapsen nimeksi? He kävivät läpi kaikkia vaihtoehtoja. Lapsesta ei tuulut Mobilettea, ei Huqvarnaa, ei Montessaa, ei Arielia, ei Nortonia, ei Bultacoa eikä Agustaa. Viimein tälle ilkeälle lapselle löytyi eräästä ymmärtävästä maasta kaksikin nimi vaihtoehtoa : CZ tai Jawa! Arvaappa kumpi valitiin?