Kansallispuiston vastustajat täydensivät alatyylisellä kiukuttelullaan taantumuksen, osaamattomuuden ja suurten puheiden Uusikaupunki-kuvaa. Nyt tuohon litaniaan voidaan liittää öykkärimäisyys ja valehtelu. Ensinnä arvostellaan harvinaisen karkeasti ministerivierasta. He ketkä ovat vähät välittäneet kaupunkikaisista, väittävät puhuvansa kaupunkilaisten nimissä.

  Uhoavatpa vielä esiintyvänsä koko kaupungin nimissä. Missä on kysytty kaupunkilaisilta mielipidettä kansallispuistoon? Onko joku virallinen elin, kuten valtuusto ilmaissut kantansa kansallipuiston suhteen? Eipä ole! Ehkäpä ministeri kysyi öykkäreiden tarjoaman uhoilun jälkeen: Onko Uudenkaupungin valtuusto tosiaan äänestänyt yksimielisesti kansallispuistoa vastaan? Kun vastaukseksi tulee: Eipä Uudenkaupungin valtuusto ole asiaa mitenkään käsitellyt eikä sitä muutenkaan päästetä asioita käsittelemään. Ehkäpä tuolloin ministeri tuumasi, että onpa outo paikka, jonka öykkäri nokkamiehiä ei kannata kuunnella. Niinpä hän ei välittänyt yhtään, mitä meidän Kieut kaikui.

  Ihmettelen tuota tankkiepisoodia. Miksi sekin piti toteuttaa puoli hämärästi. Aivan kuten ministerin suuntaan, tämän tankinkin suhteenkin saadaan epäilyt heräämään. Miksei asioita voi perustella avoimesti kunnolla? Miksi tällaisen asian täytyy putkahtaa kutsumatta kuin pukaman perseeseen? Jo tämä tiedotustyyli antaa amatöörimäisen kuvan koko valmistelusta!

  Jos nyt sata työpaikkaa jää tulematta, kahdenmiljoonan tankin torpedoinnin myötä, Uuteenkaupunkiin, syy on epäluotettavassa valmistelussa eikä päättäjissä. Salailu täytyy saada loppumaan, se on yhteishengen puutteen suurin syy. Epäonnistunut elinkeinopolitiikkaamme on niin iso riippa taloudessa ja ajattelevissa aivoissa, jotta avoimuutta täytyy löytyä heti!

 

                              NÄIN TÄMÄ TARINA PÄÄTTYY: