Kaupunkimme kulkee kohti tuhoa. Nykyiset tyypit ovat keikkuneet vallassa jopa vuosikymmenet. Taustatukea he saavat vastavuoroisuusperiaatteella paikalliselta medialta. Kaupunkimme johdon pitäisi työskennellä kaupunkilaisten parhaaksi, mutta näin ei ole käynyt. Kaupungin väkiluku, verotulot ja talous ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Taloutemme on romahtanut.

  Kansaa on sumutettu yltiöpäisillä lupauksilla uusista työpaikoista ja sadoista uusista veronmaksajista. Alkuun hankkeita uutisoitin kissankokoisin tekstein. Uutisointi jatkui isoilla talousjutuilla, joissa ei ollut koskaan lukuja. Lopulta asiat on vaiettu kuoliaaksi, kuten Janhuan sadat uudet asukkaat tai sataman uudet reilut sata työpaikkaa! Lupaukset päättyvät nolosti, miltei aina nollaan.

 Kun tämän Joukon johdolla on tehty miljoonien reijän talouteemme, niin minä en voi olla mukana siinä yhteishengessä, joka siunaa samojen tyyppien samanlaisen jatkon. Nykylinjamme on osoittanut ainoastaan muutostarpeen. Emme voi jatkaa elämäämme, lisääntyväksi velaksi realisoituvien, illuusioiden varassa. Kohta Uusikaupunki on niin huono kuntoinen lohi ettei se enää kykene hyppäämään mustan kosken yli. Meidän täytyy muuttaa tyyliä ja nopeasti!

  Päästyämme eroon nykyisistä tunaritason johtajista ja heitä sokeasti peesaavista luottamusmiehistä, voimme aloittaa menestyksekkään huomisen luomisen. Nyt säästämme lapsilta, vanhuksilta ja sairailta, jotta voimme sijoittaa ruusuisia lupauksia seuraavaan kurjuuden syvenemiseen. Kun panemme osaavat ajattelija, kriittiset rakenttajat utopistien ja heidän nuoleskelijoiden tilalle, alkaa aurinko paistaa tännekin. Meillä on vihdoin varaa kehittää niitä palveluja, mitkä kunnan osalle kuuluu.

  Jos lähes puolta pienemmäälä Mynämäellä on rahkeita hiekkatekonurmeen ja palloiluhalliin, niin kyllä meilläkin täytyy olla varaa vastaavaan. Jos emme pysty tekemään mitään muuta kuin korottamaan veroja, alkaa täältä totaalinen  joukkopako. Tätä vastaan minä taistelen, minusta ei saa nyky menon kannattajaa!

  Jos otamme elinkenopuolen viime vuoden ylitykset ja maanataina sinne päämäärättömästi syydetyn 100 000€, olisimme pelkäästään noilla varolla rakentaneet kaksi hiekkatekonurmea. Eikä tuo olisi ollut pois mistään näkyvästä; se olisi repinyt lapsille siivun tuottamattomasta elinkainobudjetin ylityksestä. Kummat ovat tärkeämpiä: historiikit, ralliautojen teippaukset, huuhaamatkat, laivoihin heitety rahat jne. vai lasten ja nuorten harrastukset?

  Kun teimme aloitteemme, säästönä oli johdon vaihto osavaampaan tuottavampaan, avoimempaan, kaupunkimme etuun sitoutuvampaan, johtohenkilöstöön; hiekkatekonurmi ja monitoimihalli ovat seurausta varallisuudesta, jonka uusi johto kaupungillemme toisi!

  Uutisoinnin voi tehdä monella tavalla. Yksi väline osaa jättää yhden lauseen pois ja siten totuus muuttuu toisenlaiseksi. Kun samalla nälvitään ja haukutaan vailla perusteluja valtuutettuja, osoittaa media olevansa kaikkea muuta kuin objektiivinen. Minä en tule kyseiseen läpyskään riviäkään rustaamaan, en kommenttia antamaan. Olen jo joulupöytäepisodin yhteydessä päättänyt pitää tuohon suuntaan hajurakoa. He eivät halua jättää kavereitaan, minusta kaikista on pidettävä huolta! Eikä sota yhtä miestä kaipaa: Ei minua eikä...

p.s Pistäytykääpä Raken  blogissa! Olkaa hyvä!

                          KOSKA KÖYHÄ OPPII, ETTÄ...: