Kaukana lähes Varpaisjärvellä asusteli pieni, kiukkuinen ja ilkeä tyttö. Tuo tyttönen kulki läpi paukkuvan pakkasen ja nietosten kohti kyläkoulua. Seuranaan vesikelkka hän vaelsi matkaansa, puista päälle putova lumi ei pientä kiukkuilijaa lannistanut. Viiruhuulia yhteen purren tyttö nousi rinnetä, sillä hän tiesin harmaiden silmiensä näkevän mäen päältä kyläkoulun valot.

  Miltei mäen päällä tyttö kuuli huutoa ja ulinaa. Helkutti, nyt ne hyökkää, kirosi kiukusta ja sisustaan tunnettu tyttö. Hän meni vesikelkaan kyyristelemään ja odottamaan hyökkäystä. Tassutuksen ääni muutui voimakkaamaksi ja voimakkaammaksi, hengitystä alkoi kuulua tasujen äänen seasta. Hatun päästään ottanut tyttö kuunteli kouliintuneilla korvillaan: Niitä on kolme. Hän päätteli tulijoiden suunnat, kyyristyi virittämään, syntymäpäivälahjaksi saamansa, täsmäraudat.

  Enää hetken odotus ja pieni tyttö toimi nopeasti kuin kärppä. Kuului kolme rusahdusta, jotka lopettivat tassutuksen, ulinan ja huohotuksen. Kolmella heitettäväksi tarkoitetulla täsmäraudalla oli kaatunut kolme sutta. Irroitettuaan heittoraudat susista nosti viiruhuuli sudet vesikelkkaan ja suuntasi koululle. Saavuttuaan pihalle veti tyttömme kome lovea vesikelkan kylkeen nyt lovia oli 177, lovi jokaisesta sudesta.

  Koulupäivän jälkeen tyttömme saapui kotipihaansa vuollen nyt seitsemän lovea vesikelkan kylkeen. Vietyään sudet navetan ylisille astui viiruhuuli tupaan. Siellä pienviljelijä isä uteli: Minkälainen päiväsi oli?- Uskontoa ja laskentoa, aloitti tyttö selittämään, kunnes äiti keskeytti ja kysyi: Mitä sait?  Ysin uskonnosta, vastasi harmaasilmäinen tyttö. Ei me sitä tarkoitettu, vaan kuinka monta sutta sait?: kysyi isä painokkaasti.

  Vastattuaan, tyttö alkoi syödä lämmintä muikkukukkoa ja samalla sanoi koulumatkan olevan hiukan vaarallinen. Isä tokaisi: "Aina te nykyajan lapset valitatte kaikesta. Kun minä olin nuori, katajaisia täsmäpyytimiä käytettiin ja ne oli epävarmoja. Olkaa onnellisia nykyvehkeisiin!" Helkutin kyläkoulu ja koulumatka, tuumi tyttö mielessään.

   Viiruhuuli kasvoi ja vaelsi järven rannalta kyläkouluun. Näin kuluivat vuodet pitkää koulumatkaa tarpoen. Tytön kiukku kasvoi hiljalleen ja lopulta hän alkoi, yli kaiken,inhota kyläkoulua. Niinpä hän päätti opiskella, jotta voisi toteuttaa unelmansa: Haluan lopettaa oikein monta kyläkoulua kerralla. Menen vaikka toiselle puolelle Suomea, sitkeästi ja sinnikkäästi työskentelen, jos saan lopettaa oikein monta koulua kerralla! Kuin Lentävältä hollantiselta, häneltä menee seitsemävuotta ja kyläkoulut....