Omat lapset ovat tärkeitä ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Kukaan ei käännä selkäänsä lapsilleen. Tältä pohjalta luulisi kaupungin asioita hoidettaessa lasten aseman pääsevän oikeuksiinsa. Mutta meilläpä nuoriso- ja liikuntatoimi sekä opetussektori ovat olleet koko vaalikauden säästökohteita. Kuinka tämä on mahdollista, jos päättäjillekin lapset ovat tärkeitä? Löytyyköhän syy siitä, että joidenkin päättäjienkin lapset alkavat olla pian kuusikymppisiä!
 
Joka tapauksessa tähän on tultu eli nuorten ja liikunnan suunnalta on varat viety. Meillä oli kolme uinti junioria keväällä, kun niitä joskus oli kymmeniä. Ilman Jarno Nikulan henkilökohtaista venymistä ei keskustan lapsille olisi kesällä järjestetty yleisurheilukoulua.  Jatkuva varojen nipistäminen nuoriso- ja liikuntatoimelta alkaa näkyä kaupunkikuvassa. Kun ei ole mitä harrastaa ja missä, ei voi harrastaa mitään.
 
Kun nuorisolla ei ole mitään tekemistä, he alkavat parveilemaan. Nykyään tuo tapahtuu mopoilla ja mopoautoilla. Sekös joitakin harmittaa ja aivan syystä. Mutta kuinka tämäkin homma ratkaistaan? He, ketkä ovat päätöksenteossa olleet rajaamassa nuorten vapaa-ajan mahdollisuudet julkisten katujen käyttöön, kieltävät motorisoidun teiden käytön. Julistetaan ulkonaliikkumiskielto! Enää puutuvat pimennysverhot, sireenit ja pommikoneet, muuten oltaisiin kuin sodan aikana.
 
Niin Eurassa, Laitilassa, Vehmaalla kuin kaukaisessa Sodankylässäkin satsataan vapaa-aikaan ja sen puutteisiin. Näillä toimilla lisätään oman kunnan viihtyvyyttä ja saadaan siitä muuttovoittoinen. Ihmiset eivät muuta työn perässä, jos uusi työpaikkapaikkakunta ei pysty tarjoamaan vähintään samaa kuin aikaisempi kotikunta. Tämä on oivallettu esim. Sodankylässä, jonne syntyy vuoden sisällä satoja työpaikkoja. Jotta nämä uudet sodankyläläiset työntekijät muuttuisivat sodankyläläisiksi asukkaiksi ja veronmaksajiksi, rakentaa Sodankylän kunta parhaillaan niin kulttuurikeskusta kuin palloiluhallia. Olisikohan meillä tästä jotain opittavaa?