Luottamus menetetään, sitä ei voi ansaita. Näin toimii välillinen demokratia kunnissa, joissa kansa punnitsee vaihtoehtoja ja vaaleissa antaa äänensä hänelle, kuka edustaa, valitsijan mielestä, oikeita arvoja ja toimintatapoja! Näin lautakunnanjäsenestä tai valtuutetusta tulee kuntalaisen luottamushenkilö.

 Tehtäväänsä valittu luottamushenkilö on sidoksissa siihen tyyliin ja niihin lupauksiin, joita hän markkinoin ja joilla hän äänestäjiltä mandaattinsa sai. Mikäli luottamushenkilö ei pidä sitä, mitä lupasi äänestäjille, hän ei enää ole luottamuksen arvoinen. Ilmeisesti äänestäjät ovat menettäneet luottamuksensa tarjolla oleviin luottamushenkilöihin, kun äänestysprosentti on syöksynyt alas ja hipoo kunnallisvaaleissa 50 prosenttia!

  Luottamushenkilön on syytä luottaa esitelijöihin, sillä politiikka on yhteistyötä päättäjien ja esittelijen välillä. Mikäli esittelijän tarjoamat ratkaisut osoittautuvat, tavan takaa, utopioksi ja paikkansa pitämättöksi haihatteluiksi, alkaa luottamushenkilön ja esittelijä välinen luottamus rakoilla.

 Luottamushenkilön on valvottava kuntalaisen etua ja jos hän ei tee niin, toimii hän väärin. Tietenkin, jos luottamushenkilö on vaalien alla kerännyt ääniä luvaten ryhtyä esittelijöiden tahtoon taipuvaksi nilviäiseksi, silloin hän ei menetä luottamustaan vaan on suoraselkäinen nilviäinen!

 Jos esittelijät ajavat kunnan talouden kuralle, jos esittelijä toimii kuntalaisten enemmistön halua vastaan esim. huonotamalla palveluita, jos esittelijä syytää verovaroja toistuvasti haihatteluun ja uhraa lakisääteiset palvelut joutavuuksien vuoksi, jos esittelijä estää demokratian toteutumista, jos esittelijä hyysää kavereitaan ja esim. lapset kärsivät, tämän vuoksi epäpätevästä henkilökunnasta; niin voiko luottamushenkilö olla, tämän kaiken hyväksyessään, tavallisen kuntalaisen luottamushenkilö? Ainoastaan silloin hän voi olla kuntalaisen luotettu, jos lupasi toimia em. tavalla! Kuinka moni lupasi?

                            TULOSTA SELITYSTEN SIJAAN!