On naurettavaa väittää, että kuntalaisen kannalta otsikko voisi edes teoriassa toteutua. Jokaiselle kuuluu oikeus nauttia omien rahojen tuotosta. Tämä on myös kuntalaisen oikeus maksamiensa verojen suhteen. Veroja maksetaan turvaamaan ja kehittämään lakisääteiset palvelut. Lisäksi kunta pyrkii kasvun kautta lisäämään veronmaksajien määrää ja tätä kautta alentamaan kuntalaisten verotaakkaa sekä luomaan kuntaan varallisuutta. Tällä varallisuudella pyritään parantamaan palveluita sekä tuottamaan niitä kuntalaiselle entistä edullisemmin. Onnistunut kunnan harjoittama elinkeinopolitiikka tekee kuntalaisen olemisen ja elämisen helpommaksi ja edullisemmaksi - SE EI SIIS ONNISTUESSAAN VOI AIHEUTAA KUNTALAISELLE VEROJEN KASVUA TAI VELKAANTUMISTA!

Toinen tapa millä kunnan elinkeinopolitiikka voi palvella kuntalaisia löytyy kunnan palvelurakenteen kehittämisestä. Kunta pyrkii houkuttelemaan paikkakunnille uusia yrittäjiä, jotta kilpailun kautta yksityisten palvelujen tarjonta laajentuisi ja kuntalainen saisi ostaa tarvitsemansa tuotteet suuremmista valikoimista entistä edullisemmin. Markkinatalous toimii vain ja ainoastaan kilpailun kautta, tämä yhteiskunnan ja yhteisön täytyy taata. Muuten olemme joko kokonaan tai osittain monopolitaloudessa, joka taas palvelee ainoastaan monopoliasemassa olevia yrityksiä ja niiden vallan takuumiehiä.

Mikäli elinkeinopolitiikka on tarpeeksi luovaa, se tuo kuntaan uusia rahavirtoja kunnan ulkopuolelta. Meillä on tämänkaltaisia yrityksiä; Viimeinen tällainen perustettiin Vakka-Suomessa Laitilaan ja se on gluteenittomien tuotteiden kauppa. Tällaisissa yrityksissä luovuus on niiden käyttövoima eikä niinkään raha. Joka tapauksessa näistä yrityksistä hyötyy koko paikkakunta, myös he ketkä eivät niiden palveluita tarvitse.

Kun kunnan julkinen ja yksitynen palvelurakenne toimii, siellä on hyvä elää muutenkin kuin toimivien palveluiden vuoksi, sillä kunnassa on tuolloin automaattisesti alhaiset verot ja taksat. Tällaiseen kuntaan muutetaan mielellään ja kunta voi kiihdyttää muuttohalukkuutta luomalla esim. teollisia työpaikkoja. Tuolloin teolliset työpaikat realisoituvat muuttoliikkeen kautta uusien asukkaiden maksamina veroina. Mutta pelkät työpaikat eivät riitä esim. jos Hinnerjoella on kultakaivos ja se maksaa työntekijöille 20 000€/kk, ei kukaan muuta sinne asumaan, jos työnntekijän nykyiset asumispuitteet ovat selkeästi miellyttävämmät.

Onko meidän elinkeinopolitiikkamme ollut kuntalaisen kannalta onnistunutta? Onko se laskenut veroja, parantanut kaupungin varallisuutta, onko se parantanut kuntalaiselle tarjottuja yksityisiä tai julkisia palveluja, onko se lisännyt kaupunkiimme muuttoa? Mikään näistä ei ole toteutunut eli elinkeinopolitiikkamme on ollut totaalisesti epäonnistunutta, mikäli sitä arvioidaan kaiken rahoittajan eli kuntalaisen kannalta. Tämän toiminnan rahoittajista 3 000 on joutunut muuttamaan muualle!

Onnistuneen elinkeinopolitiikan mittari on siis aivan muu kuin julkisen sanan hehkutus tai yrittäjäjärjestön jakamat tunnustukset. On tietenkin selvää, että jos kunta kanavoi esim. yhdelle tiedotusvälineelle mammuttimaisesti kuntalaisten rahoja, tuolloin lehden on kehuttava kuntaa tai rahahanat sulkeutuvat - lehden tehtävä on tuottaa voittoa. Kun markkinat kutistuvat, hakee lehti puuttuvat rahat veronmaksajien kukkarosta. Mutta tämä on jo monopolitaloutta ja tiedotusmanipulointia tyylliin Guatemala-Usa ja 1960-luku....