Kaikki, ihan jokainen työntekijä ajetaan piippuun tämän päivän Suomessa. Työpaineita seuraa pelko työn loppumisesta ja tämän tuomasta epävarmuudesta. Nämä syyt saavat jokaisen pistämään itsensä tosissaan likoon. Tehdään pitkiä päiviä ja venytään.

  Samalla hössötetään tehokkuudesta. Onko se tehokkuuden merkki, kun ihminen laahustaa töistä rätti väsyneenä kotiin. Oma sosiaalinen elämä jää vähemmälle ja lopulta sekin repeilee: et ole koskaan kotona, et välitä lapsista jne. Eli työllä, jolla sinun pitäisi rahoittaa oma elämämäsi hajoittaakin sen. Sen takiahan työskentelemme, jotta meillä on varaa elää siedettävää elämää. Eikä niin, että käymme kotona nukkumasa, jotta jaksaisimme työpaikalla puurtaa pitkää päivää.

   Veikkaan ettei väsynyt, tulevaisuutta, taloutta ja häpeää pelkäävä ihminen ole tehokas. Jos ajatuksesi pyörivät milloin missäkin, voitko samalla luoda uutta ja ideoida? Eikö tuolloin ratkaisut noudata vanhaa rataa? Etkö tuolloin sokeudu omille virheillesi? Etkö väymyksen myötä muutu kiukkuiseksi äyskijäksi? Eikö epävarmuutesi saa sinut pelkäämään niitä ihmisiä, keiden kanssa tulisi yrittää toimia yhdessä? 

   Jos teet väsyneenä töitä eikö em. vaikutukset rojahda sitä useamman ihmisen niskaan mitä ylempänä työskentelet? Pitäisikö härkäpäisen puurtamisen sijaan pitää sankarillisena kykyä tuntea omat rajansa?   Olisko yhdellä sun toisella huilin paikka?