Syksyllä 2009 istui lähes koko kaupunginhallitus johtavavirkamies ja muuta kaupungin kermaa kuulemassa kuinka VP Virtanen virkavastuulla kertoi vaihtoehtoa pienten koulujen alasajolle. Samassa tilaisuudessa Virtanen sanoi joutuneensa esimiehensä taholta julkisen kiusauksen kohteeksi. Kun yritin ottaa asian esille, sanottiin ettei se kuulu asiaan. Ajattelin, että kaipa kaupungin työntekijöiden jaksamisesta huolissaan olevat pjolitiikot puuttuvat asiaan tuonnempana. Vaan eipä kukaan puuttunut asiaan. Episodin loppu huipennuksena, kuten muistatte, Virtanen ja muutama muu sai julkisen varoituksen.

Tästä ja uusista työongelmatiedoista johtuen teimme aloitteen, jossa halusimme parantaa kaupunkimme työntekijöiden vaikutusmahdollisuusia, heidän kuulemistaan ja työoloja. Kuinkas kävi? Tästä alkoi Juhan ja minun syyttäminen törkeästä työpaikkakiusauksesta. Siinä sivussa minut haukuttiin perusteettomin väittein läpyskässä koko sivun jutulla. Haukkujina mm. Kosi ja vala sekä pienempi kiho.

Taas kului kotva ja silloin saimme Juhan kanssa lukea Turun Sanomista viiden palstan jutun, jossa olimme esimiehinä syyllistyneet TÖRKEÄÄN TYÖPAIKKAKIUSAUKSEEN! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saimme mainitusta asiasta jotain tietää. Kun halusimme asiasta selvityksiä ja faktoja, niitä ei herunut henkilöstöpääliköltä. Hän vain äyskähti: LUKEKAA LEHDESTÄ! Entä kuka vuoti aivan aluksi asian julkisuuteen: vala sanoi kaupunginjohtaja käski ja kaupunginjohta sanoi: SE KYSY. Tämä kertoi Aluesanomat.

Juhaa ja minua mollattiin käsittämättömästi ja aina meitä kuulematta. Kaiken huippuna voidaan pitää valan antamia perättömiä lausuntoja, jotka levisivät lehtien ja netin kautta mijoonille suomalaisille. Kun Juhan kanssa kysymme faktoja valan väittämille, niitä ei tule! Ja miksi ei? - Mistään ette löydä pöytäkirjamerkintää meidän huonosta käyttäytymisestä kvaltuustossa eikä kaupunginjohtaja ole koskaan yrittänyt sovitella po. asiaa. Päin vastoin hän oli ainoa kuka ei suostunut sovitteluun.

Entäpä kun Aluehallinnosta saapuu kirje, jossa todetaan Juhan ja minun tapauksesta: Asiassa ei ole epäiltävissä työpaikkakiusausta ja asian käsittely Aluehallintovirastossa päättyy tähän. Kappas vaan tämä kirje häviää lähes puoleksi vuodeksi ja yllätys, yllätys se putkahtaa esiin juuri, kun Rauman kaupunginohtajan valinta saa viime silauksen. Kappas vaan löytäjä on itse vala, joka toimii nyt virkamiesten nissepoikana ja kirjeen jäljittäjänä. Näin minulle ilmoitettiin hankilöstöpäälikön suulla.

Entäpä kun itse suuresta johtajasta tehdään työpaikkakiusausilmotus, näin olen kuullut tapahtuneen ainakin kahdelta taholta. Kuinkas ollakkaan asia unohtuu kuukausiksi pöydälle; enää ei ole puhettakaan Juhan ja minun saamasta pikaisesta kohtelusta tai henkilöstöpäälikön töksäytyksestä: LUKEKAA LEHDESTÄ! On muuten huvittavaa, kun henkilöstöpäälikkö toimii henkilöstöpäälikön homman sivussa jonkinlaisena henkisenä tukihenkilönä ja hoitoon ohjaajana. Eikö asiassa ole lievä ristiriita? Entä kuinka hän voi toimia, jos kiusauksesta syytetään hänen esimiestään? - Kuten näkyy: Ei mitenkään! Vai onko minulle valehdeltu koko asiasta? 

Kiusausasia putkahti blogikommentteihin muutama päivä sitten. Olen kysellyt asian tiimoilta ja saanut selville, että Mörnen käytävillä työpaikkakiusauksesta puhutaan supisten, mutta ei ääneen. Syynä on PELKO. Sairas yhteisö hiljentää johdolle epämiellyttävät asiat pelolla. Onko Mörne kuin Stalinin hallinto ilman vankileirien saaristoa? Voiko joku ilkeä ihminen, en tietenkään minä, pohtia: Paska pulppuaa pintaan, kun tulppa lähtee Raumalle?