Kaupunginhallitukselle !

     Kyseessä oleva tapahtuma on naurettava lenkki siinä ajojahdissa
ja valheidenketjussa, jonka kaupunginjohtajamme aloitti jo Naantalin
seminaariin seurauksena. Suurella mielenkiinnolla ja huvittunein
mielin odotan sitä, kuinka tämä häpäisyistä, solvaamisesta ja
valheista
koostuva vihan pallo kasvaa sen vieriessä kohti seuraavia vaaleja.
Katsokaa nyt eri ihmisten ja omaa käytöstänne ennen kuin lähdette
ottamaan mitään tuomioistuimen roolia. Teidän kaltaisille ihmisille
ei totuudella ole mitään merkitystä. Olette , vuosien varrella yhteen
hitsautunut, kuppikunta, joka on menettänyt niin omansa kuin loannut
koko kaupungin arvokkuuden omia virheitä ja osaamattomuutta
peitellessään. Te ja kaupunginjohtaja, ette pysty hoitamaan
leiviskäänne eli pitämään huolta kaupungintaloudesta. Tämän olen
sanonut ja tätä en olisi saanut sanoa, siinä koko asian syy.

   Arvokkuutta nauttivat ihmiset tai instanssi, joita arvostetaan.
Te ette nauti, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kovinkaan
häävistä
arvostusta, joten älkää odottako minunkaan arvostavan teitä. Jos
olisitte kiinnostuneet totuudesta, olisitte kysyneet asiasta jo
aikaisemmin. Kun toisessa asiassa yritin, tasapuolisuuden nimissä,
tuoda näkemykseni teille, se tyssäsi istuvaan puheenjohtajaan. Jo tämä
osoittaa teidät säälittäviksi lynkkauskomitean jäseniksi. Luulisi
teidän keskittyvän kaupungin talouden kuntoon saattamiseen edes ensi
vaalit silmällä pitäen. Sillä olettehan valmiita roikkumaan
niljakkaasti vallassa, vaikka se vaatisi puoluetoverin perheen
hajottamisen.  Pohtikaa omia vaikuttimianne ennen kuin ryhdytte
leikkimään tuomaria tai Jumalaa. Muistattehan: Hän, kuka itsensä
ylentää...

   Olen menneiden vuosien aikana keskustellut sivistyspalvelujohtajan
kanssa sadat kerrat.
Kuten blogissani jo lähes kaksi vuotta sitten
kirjoitan: ARVOSTAN HÄNTÄ IHMISENÄ, KENEN KANSSA PYSTYY KESKUSTELEMAAN
VALLITSEVALLA TUNNETASOLLA. SIKSI HÄNEN KANSSAAN KESKUSTELU ON JOPA
TERAPEUTTISTA. Näin kirjoitin jo aikaa sitten. Tuolloin muodostui
käytännöksi se, että vein sivistyspalvelujohtajalle kuntalaisten
blogissa esittämiä kysymyksiä. Samaa kautta kuntalaiset saivat
vastaukset. Tapasimme sivistyspalvelujohtajan kanssa usein ja
>arvostan hänen asioiden hoitoon antamaa yksityisaikaansa. Useimmiten
tapasimme
iltaisin, jotten häiritsisi hänen töitään.

   Lähes poikkeuksetta sovin tapaamisajan virkamiesten luo
mennessäni. Näin olen toiminut myös sivistyspalvelujohtajan
suhteen.  Kaikki tietävät sen, että olemme , lukuisat kerrat, ottaneet
äänekkäästi yhteen sivistyspalvelujohtajan kanssa. Mutta myös monet
tietävät sen ja eräät jopa pöytänne ympärillä ovat nähneet sen, että
olen puolustanut sivistysjohtajaa siellä, missä kukaan muu ei tee
sitä.  Siten te tiedätte, että en voisi missään oloissa uhkailla sen
enempää häntä kuin ketään muutakaan.

   Minua ei ole koskaan syytetty väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
En ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään luomakunnan jäsentä
kohtaan, vältän jopa lihan syöntiä. Tähän taustaan nähden on
äärimmäisen kohtuutonta leimata minut väkivaltaiseksi uhkailijaksi.
Itse kestän tämän, mutta en pidä siitä, että salaiset listanne
leviävät pitkin kyliä ja kujia ja kasvavat siellä hurjiksi huhuiksi,
joista
lähipiiriini kärsii. Olette aiheuttaneet lähipiirilleni kohtuutonta
harmia osallistumalla tähän päättömään ja vainoharhaiseen
ajojahtiin. Pohtikaapa sitä, miksei minua vastaan ole ennen tätä
vaalikautta
nostettu yhtään vastaavanlaista syytettä? Miksi minä vasta nyt
muutun väkivaltaiseksi ihmiseksi? Löytyyköhän syy syyttäjästä ja
ajojahdin
alkuun panijasta? Minua ei ole koskaan syytetty väkivallasta, mutta 
julkisessa sanassa on mainintoja kaupunginjohtajan väkivaltaisuudesta:
Näiden mukaan hän uhkasi toimittajaa hakkaamisella! Muistakaa: Älkää
tuomitko, jottei...

   Po. päivänä olin käymässä poliisin juttusilla. Tämä episodi vei
sen verran vähän aikaa, jotta pohdin, missä kävisin ennen seuraavaa
tapaamistani, joka muuten oli virkamiehen kanssa sovittu. Koska
sivistyspalvelujohtajalla ja minulla oli ollut eräänä edellisen
viikon iltana kiivas keskustelu, päätin poiketa hänen juttusillaan.
Paikalle saavuttuani kysyin sivistyspalvelujohtajalta: Häiritsenkö?
Hänen
vastattuaan, että en häiritse, marssiin työhuoneeseen juttelemaan.
Tapaaminen hänen ja minun välillä ei sisältänyt ihmeenpää äänen
korottamista, korkeintaan toisen päälle puhumista, jopa meidän
normaaliin
keskusteluumme verrattuna oli jutustelumme tasoltaan linnunlaulua.
Hänen puhelin soi muutamaan
otteeseen ja siksi läksimme huoneesta. Sivistyspalvelujohtaja jatkoi
rappusia alas, minä odotin hissiä. Vielä tässä vaiheessa juttelimme,
nyt siitä kenen virkamiehen juttusille olen menossa. Jatkoimme
matkojamme tahoillemme!

Terv.:Java Valkonen

p.s Jos huutaminen on väkivaltaa, älkää menkö koskaan
urheilukilpailuihin.
Tai, jos olette masokisteja, menkää kuuntelemaan koulutuslautakunnan
kokouksia!
Enkä siellä suurin tai ainoa huutaja ole minä!

  sama

                       HIEMAN POHDITTAVAA, JÄÄHYVÄISET TULEVAT!