Aikoinaan armeijassa jaettiin vääpelitason oikeutta: Yksi varusmies erehtyi kävelemään kädet taskussa ja koko komppania kuori illan perunoita. Ei tunnu kovinkaan oikeudenmukaiselta, mutta kyseessä olikin rangaistuksen ja valvonnan siirto varusmiesten omaan porukkaan. Kollektiivinen rangaistus toimi ja herrat upseerit pääsivät helpommalla.
 
Varusmiehet pistivät itse kädet taskussa kävelijät ojennukseen. Ryhmän konstit kurin palauttamiseksi olivat yleensä kovat ja kuritettavalle vähemmän kivat: Yöllä naamioidut miehet tulivat, vetivät leipälaukun kuritettavan päähän ja suunnaksi otettiin pesuhuone. Kuritettava työnnettiin jääkylmään suihkuun, samalla märkiin pyyhkeiden sisällä olevat saippuat aloittivat iloisen lätinän armeijan yössä. Jokainen läjähdys tuntui saajasta kivuliaalta, mutta siitä ei jäänyt jälkeä ja se opetti. Kun kuritettava oli saanut parilta kymmeneltä äijältä kultakin parikymmentä saippuan iskua oli rangaistus muuttunut koulutukseksi: KURITETTU EI ENÄÄ KOSKAAN KÄVELLYT KÄDET TASKUSSA EIKÄ AIHEUTTANUT PERUNAN KUORMISTA MUILLE!

Armeija on armeija ja miltei Armenia verrattuna normaaliin kristilliseen perinteeseen nojaavan yhteiskunnan siviilitoimintaan. Meillä on oikeuslaitos jakamassa oikeutta. Sillä on monopoli oikeiden jakamiseen, muut tahot eivät voi ryhtyä tuomareiksi ja jakamaan oikeutta. Tätä oikeutta jakaa koulutettu puolueeton tuomari eikä vastuutaan pakoileva, sattumalta ylempiarvoinen herra, kuten upseeri armeijassa.

Puolueeton tuomioistuin estää sakinhivutuksen, lynkkaustuomiot ja ryhmän sisäiset rangaistukset(ei koske SDP:tä). Tarpeen vaatiessa tavallinen kansalainen voi aina kääntyä oikeuslaitoksen puoleen. Siellä tarjotaan tasapuolista kohtelua: Saat tietää, mistä syytetään; saat puolustautua ja vastaat vain omista tekemisistäsi!

Meitä Juhan kanssa ei ole kuultu missään. Kun kysyimme, mistä meitä syytetään, meidän käskettiin lukea lehtiä ja lehdissä MEIDÄN KERROTTIIN OLEVAN TÖRKEITÄ TYÖPAIKKAKIUSAAJIA. Meille määrättiin tapaamisia ja jopa kaksi sellaista ilman, että meiltä taaskaan kysyttiin mitään! Mitä mielivaltaisempaa meininkiä.

Käsittämättömintä on se, että me emme oikein tienneet mistä meitä syytettiin. Mutta sen tiesimme, että meitä syytettiin yhdessä. Onko meillä yhdet aivot, jotka vastaavat kahden ruhon toiminnasta? Olemmeko siamilaiset kaksoset, jotka tuomitaan yhdessä? Olemmeko kuin katkennut kastemato, jolla on yksi helvettiin tuomittava sielu?

Jos hiukankin tutkit tätä casea, se on edennyt ja etenee edelleenkin kaiken länsimaisen oikeuskäytännön vastaisesti. Vieläkin julki tuodaan totuuden vastaisia asioita, joita vahingossa ylempään asemaan päässyt henkilö jakaa kuin totuutta. Mutta me emme ole armeijassa, jossa totuus kuullaan eniten natsoja kantavan suusta.

Me olemme nyt oikeusvaltiossa, jossa jokainen kansalainen saa oikeutta ilmaiseksi. Jotkut väittävät ettei tässä asiassa ole voittajia. Mutta kyllä voittaja löytyy, niitä löytyy peräti kaksi: OIKEUS ja TOTUUS