Vaali-ilottelut ovat edessä. Minua vaalit ei hetkauta mitenkään. Jos riittävän moni näkee nykyisen luottamustoimen hoitoni valtuustopaikan arvoiseksi, jatkan samaan tyyliin. Mikäli näin ei käy, jää aikaa hyödyllisempään eli esim. kuntalaisten asioiden hoitoon. Mieluimmin hoidan kuntoon kuntalaisten minulle uskomia ongelmiaan, kun istun tyhjän panttina valtuustossa, lautakunnissa tai joissakin toimikunnissa.
 
Luottamushenkilö on kuntalaisen luotettu, hänen tulee edustaa kuntalaista ja jo lain mukaan on toimittava kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Tässä kaupungissa on yli 15 000 asukasta, joiden odotukset luottamushenkilöille ovat moninaiset. Muutama ajatussuunta eli valtuustoryhmä ryhmäpäätöksillään ei kykene huomiomaan kuntalaisten odotuksia. Tämän vuoksi päätökset tehdään useimmiten virkamiesesitykseen sokeasti uskoen. Tyyli vielä korostuu, jos puolueiden johdossa häärii virkahenkilöitä tai heidän sokeita lakeijoitaan.
 
Näin ajaudutaan tielle, jolla vaietaan tehdyt töppäykset kääntämällä katseet utopistisiin tulevaisuuden haaveisiin. Ikävää on se, että tähän väliin asettuu kuntalaisen ikävä arki: palvelujen alas ajot, valtiolta saadut huonosti hoidetun kunnan avut, myyty kuntalaisten omaisuus, väestöpako, elinkeinoelämän kuihtuminen ja huippuun nostetut verot ja taksat. Tätä oli tämä ja muutamat edelliset valtuustokaudet.
 
Sopiikin kysyä: Luvattiinko kaupunkilaisille sitä mitä luottamushenkilöt heille tarjosivat? Vaalipuheet ovat aina ruusuisia mielikuvia, aivan kuin ne olisi tempaistu jostain ostos-tv:n mainoksesta.  Vaalipuheissa me porvarit ollaan hyviä, mutta nuo sosialistit ne pahoja on. Sosialistit ovat tietenkin ihan päinvastaista mieltä. Mutta annas olla, kun vaalit ohi: Niin porvarien kuin sosialistien napahenkilöt löytävät toisensa ja jatkavat kymmeniä vuosia kestänyttä harmonista yhteiseloaan. Tämän yhteiselon tarjonta kuntalaiselle on sitä, mihin he ovat pystyneet aikaisemmin eli: palvelujen alas ajot, valtiolta saadut huonosti hoidetun kunnan avut, myyty kuntalaisten omaisuus, väestöpako, elinkeinoelämän kuihtuminen ja huippuun nostetut verot ja taksat. Jos vanha koira ei opi uusia temppuja, ei niitä opi seitsemänkymppinen aina sokeasti virkamiesvalmistelun siunannut luottamushenkilökään!
 
Puolueet haalivat nuoria listoilleen. Katsokaa ensin minkälaisista puolueista on kyse. Ovatko nuoret listalla vain keräämässä ääniä vanhoille tekijöille ja kohottamassa puolueen tunkkaista julkisuuskuvaa. Mitä saa isossa puolueessa aikaan vaikkapa viisi kaksikymppistä valtuutettua? Ei yhtään mitään, sille heidät jyrätään ryhmäpäätöksillä. Voi siis pahimmillaan käydä niin, että nuorta äänestämällä pönkittää kaikkein taantumuksellisimpien vallassa pysymistä. Valtaan tottuneet ovat valmiita tekemään mitä vaan, jotta heidät valittaisiin uudelleen. Heidän pahimmat kilpailijat löytyvät oman puolueen kokeneesta kaartista, kuten tiedätte. Vallan makuun päässeet haluavat vain ja ainoastaan napapaikolle ja tämä pätee näköjään pienempiinkin ryhmiin.
 
Vaalipuheiden sijasta katseet kannattaa kääntää menneeseen vaalikauteen. Tehdyt teot ja yritykset toimia kaupunkilaisten parhaaksi kertovat enemmän kuin vaalilupaukset vai luvattiinko viime vaalien alla: palvelujen alas ajot, valtiolta saadut huonosti hoidetun kunnan avut, myyty kuntalaisten omaisuus, väestöpako, elinkeinoelämän kuihtuminen ja huippuun nostetut verot ja taksat. Pelkkä puhuminen katseen kääntämisestä tulevaisuuteen on puhdasta sumuttamista!
 
Tulevaisuuteen on katsottava ja siihen on panostettava, mutta nykyisyyttä on elettävä. Jos tämän päivän nykyisyys on askeettista, ikävää, naapurikuntia huonompaa eilispäivän virheiden maksamista, uskotko tämän aikaansaaneiden käsiin tulevaisuuden? Sama juttu, jos joku on ajanut auton ojaan seitsemänä viimeisenä lauantaiaamuna, annatko lapsesi hänen kyytiinsä ensi lauantaiaamuna? Siis vain tunnustamalla eilispäivän virheet, opimme olemaan toistamatta niitä. Ongelmien salailu vie aina uusiin ongelmiin ja näin käy varsinkin silloin, kun ongelmien tekijät saavat jatkaa toimiaan.
 
Uudenkaupungin tulevaisuus on kaksijakoinen, toisaalta se näyttää äärettömän huonolta ja toisaalta paremmalta kuin muualla Suomessa. Ensimmäinen näyttämä on talouden ja väestökadon sekä näiden seurausten aikaansaama. Toinen, se positiivinen, on tulevien työpaikkojen aikaansaama näkymä. Molemmat näkymät ovat realismia ja tulevaisuutemme turvaamisessa on kyse niiden yhdistämisestä. Ongelmat on voitettava ja tulevaisuuden mahdollisuudet täytyy kyetä hyödyntämään. Tällä valtuustokaudella ei suostuttu edes tunnustamaan realismia saati rakentamaan tulevaisuutta. Entä tulevalla? – Se on Sinun käsissäsi!