Eduskunnassa istuu tukuittain jokseenkin turhia kansanedustajia, ketkä eivät näy eivätkä kuulu. Nämä puolueiden napapäättäjien nöyrät tukihenkilöt putkahtavat jämäkästi näkyviin vaalien alla paikallismedioissa, jotka uutisoinnillaan takaavat kyseisten tyyppien vallassa pysymisen jatkumisen. Jos kansanedustajien määrä pudotetaan sataan, korostaa se muutamien napapolitiikkojen asemaan, sillä silloin heidän täytyy puhua vähemmän väkeä taakseen.

Koska maakuntien kansanedustajat ovat nousseet esiin suurena joukkona puolustamaan maakunnan ihmisten etua pienen poliittisen klikin pyrkimyksiä vastaan ? -EI KOSKAAN! Mitkä ovat maakuntien kansanedustajien näkyvimmät teot? -Yksi kopeloi naisia kännissä, toinen on pannut paljaalla alttarilla, kolmas lähettelee ministerin tehtäviä hoitaessaan tekstiviestejä stripparille, järjestää mammutti synttäreitä, neljäs palkkaa mamuja laittomasti ja loput ovat hiljaa kuin hiiret helvetissä. Siinä sivussa kaikki maakunnissa tehdyllä työllä maksetut verovarat valuvat Odiniin, pisararataan, lasten sairaalaan, Musiikkitaloon jne. jne. ja maakunnissa ajetaan alas hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluja.

Kansanedustajien määrää tärkeämmäksi tulee nostaa kansanedustajien laatu. Kuinka sellainen tyyppi voi edustaa työtätekevää tai eläkkeellä olevaa kansaa, joka ei ole päivääkään tehnyt rehellistä työtä tai elänyt tavallisen kansan arkea? -EI MITENKÄÄN! Tällainen kansanedustaja ei tiedä tavallisen ihmisen ongelmista ja elämän haasteista yhtään mitään, eikä siten kykene edustamaan kansaa. Jotta estettäisiin politikoinnin ammattilaistuminen eli leipiintyminen ja etääntyminen kansasta, kansanedustajien kausia voisi rajoittaa. Mutta ennen kaikkea terävyyttä vaaditaan maakuntien medialta, jotta sieltä löytyy alueensa puolesta taistelevia kansanedustajia nykyisenkaltaisten elostelijoiden ja itsekkäiden ketkujen sijaan!