Sinänsä tuntuu oudolta puhua desimaaleista, kun halutaan taata laadukasta hoitoa sitä tarvitseville. Kyseessä on tarpeen ja sen tyydyttämisen kohtaaminen. Jos kymmenen hoidokin kanssa pärjää yksi hoitaja hyvin, minkä takia sinne pistää väkisin toisen notkumaan tyhjänpanttina? Tai jos kymmen hoidokkia vaatii kolme tai neljä hoitajaa laadukkaan palvelun toteamiseksi, miksi lailla suljetaan laatu pois määräämällä hoitajien pääluku jolloin lain määräämällä desimaalilukemalla.


Hoitotyössäkin pitäisi kyetä hoitajamäärässä käyttää tervettä maalaisjärkeä. Eihän autonhuollossakaan pistetä kahta asentajaa tappelemaan siitä kumpi saa vääntää öljypropun auki. Koko keskustelun pilaa kansanedustajien vaalikiima ja siksipä näiltä järjettömyyden jättiläisiltä karkasi järki heti keskustelun aluksi ja Orpo, ken oli pitkälti oikeassa, antoi periksi. Pitäkää nyt mielessä, että koko keskustelun ainoa syy löytyy lähestyvistä vaaleista. Jos näin ei olisi, olisivat kansanedustajat puuttuneet ongelmaan jo vuosia sitten.

Todellinen ongelma piilee luottamuspulassa, joka kohdistuu pitkälti suuriin vanhuspalveluita tuottaviin yksiköihin. Mielestäni niiden moraaliton toiminta todistaa yritysten kelvottomuuden tuottamaan po. palveluita. Jos mammuttiyhtiön, joka kohtelee asiakkaita plus henkilökuntaa huonosti, liikevaihto on 60 miljoonaa euroa ja se tekee tappiota 4,5 miljoonaa euroa eikä se anna toimitusjohtajalle kenkää vaan maksaa hänelle reilut viisimiljoonaa euroa vuodessa, pitäisi hälytyskellojen soida.

Kansanedustajien tulisi puuttua tähän moraalittomuuteen ja siitä sikiävään asiakkaiden sekä henkilökunnan kuvottavaan hyväksikäyttöön kovalla kädellä. Jos näitä yrityksiä ei saada markkinoilta ulos edes eduskunnan voimin, täytyy luoda aukoton valvontajärjestelmä, jonka nämä mammuttiyhtiöt kustantavat - ei eduskunta voi olla voimaton, silloin, kun kyseessä on rehellisten työntekijöiden inhimillisen kohtelun ja työnsä tehneiden plus vanhuuden turvansa maksaneiden kansalaisten inhimillinen kohtelu!

Toivottavasti tämäkin keskustelu avaa äänestäjien silmät ja saavat heidät vaihtamaan vallassa istuvat omahyväiset, vallassa hintaan mihin tahansa roikkuvat, kansanedustajamme uusiin vastuullisiin päättäjiin. Tämä onnistuu parhaiten, kun ääniä ja mahdollisuus annetaan heille, ketkä eivät ole ketkumaisuuttaan osoittaneet. Vetäisenpä tässä esiin muutaman tämän vaalipiirin nimen: Aki Lindeniltä löytyy lääkkeet pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan palauttamiselle Suomeen - Sanna Paasikiven elämän näkemystä ja kokemusta tarvitaan valtakunnan huipulla - Vilhelm Junnilan näytöt kunnallispolitiikassa osoittavat hänen olevan kelpo valtiomies - Sami Virtanen tekee vilpitöntä käytännön työtä lasten ja nuorten hyväksi ylistämättä itseään. Tällaisissa ihmisissä on ainesta todellisiksi kansan asialla toimiviksi kansanedustajiks