Edessä odotti suuri koripallo-ottelu, halliin saapuisi kaksi kohorttia katsojia eli täysi tupa. Ongelma löytyi katon palaneista lampuista.  Usean lampun syttymiset eivät onnistuneet. Osa hallista vaikutti peräti hämärältä. Sammuneet valot jättivät varjon koko kaupungin yleisilmeeseen. Edes munkkivetoinen markkinointiorganisaatio ei voinut kirkastaa sammuneiden lamppujen synkistämää kaupunkikuvaa.

   Siispä, suuren virkamiehen mahtipontisella luvalla, ryhdyttiin lampunvaihtoon. Paikalle vääntyi laitosmiestä, rakennusmestaria ja insinööriä, jopa muurarikin hakeutui paikalle. Housunnostelijoiden leegio tarinoi ja pyrki näyttämään viisaalta ja ammattitaitoiselta. Lopulta paikalle ilmestyi kaukaa lähtenyt yrittäjä, lamapunvaihtaja nostureineen.

  Lamput vaihtuivat muutamassa minuutissa ja yrittäjä ryhtyi keräämään kimpsujaan.  Kaupungin eli tilaajan leegio halusi ajella vieraan hienolla nosturilla. Niinpä lampunvaihtaja jäi odottamaan, jotta pojat saisivat ajella ja kokea elämää suuremman elämyksen. Kaikki eteneni tyylikkäästi: yksi ajeli ja muut katsoivat. Ryhmä puhui pikkupojan innolla nautinnostaan.

  Tuli viimeisen virkamihen ajeluvuoro. Juuri hänen vuoro, kenen kommelluksille ja motoriikalle useasti naureskellaan. Nyt mies pääsi sähköisen henkilönosturin puikkoihin. Hän pyyhkäisi kierroksen palloiluhallissa, seurasi toinen kierros. Elämys siirsi miehen taivaalliseen olotilaan. Hän ajoi nopeammin kuin muut ja ryhtyi nostamaan henkilökorin korkeutta.

   Onnensa kukkuloilla elävä mies nousi ja nousi ja lopulta koko härveli pysähtyi rysähtäen. Henkilönosturi nousi katon läpi. Miehen motoriikka petti jälkeen. Rikkinäesestä katon reiästä valui vettä, päästäisen poikia, muutma orova pakeni ja jopa yksi wombattikin putosi sieltä. Enitien miehiämme häämmästytti vihreät lentävät otukset. Kuuluivatko ne papukaijojen vai undulaattien ryhmään? Tämän pohtimisen lopetti paikalle saapunut biologianopettaja: Kuinka täällä lentelee homeisia lepakoita?.