Ihmissuhteet ja ihmisten keskinäiset välit eivät saa vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon. Mikäli ne vaikuttavat, ollaan auttamatta metsässä ja yhteistenasioiden hoidosta tulee joko toisen kepittämistä tai kaveripiirille pelaamista. Ihmisinä meidän pitää tukea rehellisesti toisiamme ja olla valmiita sanomaan ikäviäkin asioita; näin autamme toisiamme ja aidosti välitämme toisistamme. Samalla teemme toistemme elämästä helpompaa ja siinä sivussa yhteisten asioiden tiimoilta nousevien erimielisyyksien sekä erialaisten mielipiteiden yhteen sovittaminen on helpompaa.
 
Kaikissa meissä on toivomisen varaa. Toinen sanoo edessä sitä ja takana tätä. Kolmas taas kieltää kirkkain silmin sen, mitä hän on sanonut. On myös niitä, ketkä käyttävät asemaansa väärin ja pyrkivät solvaamaan heitä, ketkä pistävät yhteisen edun ja yhteiset rahat  itsekkäiden tyyppien tavoitteiden edelle. Näiden asioiden esiin nosto ei ole äärimmäisen lystiä toimintaa ja vaatii itsensä peliin pistämistä. Onkin helpompi sivuttaa lähimmäisen huonot puolet ja yrittää käyttää niitä omaksi hyväksi. Monet myös toimivat näin, valitsevat helpon, itsekkään  tien ja silti he ovat itsensä kanssa sinut. Mutta tämä ei ole sitä, mitä kutsutaan kristilliseksi lähimmäisen rakkaudeksi.
 
Mitä hankalampaa lähimmäisen auttaminen on, sitä enemmän siitä on autettavalle hyötyä ja sitä paremman olon auttajakin itselleen saa. Ehkä hetkellisesti sinua haukutaan ja saat jopa potkun kokouksessa, mutta lopulta ongelmat on voitettu ja entisille ongelmille voidaan joko vienosti hymyillä tai kuitata ne kunnon sotilasnaurulla. Kaikilla meillä on kuitenkin rajoitteemme eikä kukaan pysty auttamaan kaikkia. Niinpä lopulta ei voi muuta kuin myöntää oma voimattomuutensa ja jättää toinen ongelmineen. Tuolloin täytyy vain ja ainoastaan toivoa, että epäonnistuneen auttamisen kohde saa asiansa  jonkun muun lähimmäisen avulla kuntoon.
 
Kun henkilökohtaiset ongelmat, mieltymykset ja rajoitteet alkavat hallita yhteistenasioiden hoitoa tai yhteisön palvelijan työtä, on henkilötaso unohdettava. Me emme voi luottamustoimessa asettaa kaveruutta tai toisen miellyttävyyttä tai hänen kanssaan vietettyjä hauskoja hetkiä yhteisten asioiden edelle. Olemme tilivelvollisia kaupunkimme asukkaille. He ovat antaneet meille valtakirjan, joka selkeästi, lain mukaan, edellyttää meitä toimimaan KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI!
 
Vaikka olisin kenen tahansa kanssa kuinka hyvä kaveri, minä en hyysää häntä yhteisenedun kustannuksella. En myöskään mollaa ketään yhteistenasioiden hoidossa vaikka hän olisi kanssani kuinka erilainen ihminen mieltymyksineen ja ajatuksineen. Luottamustehtävät on hoidettava kaupunkilaisen eikä kaveruuden tai vihamielisyyden ehdoilla. Jos jostakin tyypistä ei ole johonkin hommaan, jossa hän ei pysty toimimaan kaupungin tai sen asukkaiden parhaaksi, on luottamushenkilön tehtävä pistää asia kuntoon. Epäonnistuneen tapauksen tilalle täytyy saada tekijä, kuka pystyy täyttämään kaupunkilaisten tarpeet. Tällaisen päätöksen tekeminen tai esille nostaminen ei ole miellyttävää, mutta kaupunkilaisen kannalta se kuitenkin on hyvä tai jopa välttämätön tehtävä. Näitä päätöksiä varten luottamushenkilöt ovat. Ei heitä ole valittu matkailemaan tai pitämään kekkereitä toistensa kanssa.
 
Jos ikävät asiat eivät etene virkamiesten kautta, jos niistä ei saa puhua lautakunnassa, jos niiden esiintuominen estetään valtuustossa, on jäljellä enää yksi keino: TUTKINTAPYYNTÖ! Kaupunkilaisten minulle ilmoittamien ongelmien, jotka eivät edenneet muuta kautta, vuoksi olen joutunut tekemään tutkintapyynnön. Jos olisin saanut asian normaalia kautta vietyä eteenpäin tai jos olisi ollut ongelman ratkaisuun kykenevä virkahenkilö, ei tutkintapyyntöä olisi tarvinnut tehdä. Jos itketään maakuntalehdessä satojen tuhansien silmäparien nähden luottamushenkilöiden tekemistä tutkintapyynnöistä, olisi parempi ollut pohtia mihin johtaa oma hidalgomainen käytös: ALOITTEET ROSKIIN, OIKAISEVAATIMUKSET ROSKIIN, POMPOTAN NÄMÄ TUMPELOT HÄPÄISEMÄÄN TEIDÄT, KAVERINI MÖYHENTÄÄ SINUT JULKISESETI ja YRITÄN SAVUSTAA TEIDÄT EHDOKASLISTOILTA!
 
Olen siis pakon edessä joutunut tekemään tutkintapyynnön. Enkä niissä hae itselleni mitään vaan puolustan naisia ja lapsia, jotta heidän ongelmiinsa saadaan korjaus. Enkä ole ollut kiikuttamassa tutkintapyyntöjä julkisuuden toivossa lehtiin. Kyseessä on niin ikävä asia, että tuntuu pahalta ja yököttää operatiivisenjohtomme ja luottamushenkilökermamme lojaalisuuden puute kaupunkilaisia kohtaan!

            OUTOJEN  IHMISTEN VÄLILLÄ MIKÄÄN EI OLE YKSINKERTAISTA