Viimeistelijän hartelle lankeaa kaikki vastuu. Muiden tekemä mittava pohjatyö lurahtaa turhaksi, jos viimeitelijä toheloi oman osuutensa. Onkin pohdittava apujaan, jottei jatkuvasti vesitä valmistelijoiden aikaansaannoksia! Vastuunkannostahan siinä on kyse ja myös liian haasteellisesta tehtävästä luopuminen kuuluu yhden sortin vastuunkantoon.

   Valmistelijan töppäilyt menevät poikkeuksestta viimeistelijän piikkiin. Harva osaa katsoa tarpeeksi syvälle ja oivaltaa, että virhe tapahtui jo aikaisemmassa vaiheessa. Homman päättäjälle ei annettu eväitä muuhun kuin väärään ratkaisuun.

    Harmittaa todella paljon, kun viimeistelijä jää aina viimekädessä yksin kantamaan vastuuta. Jospa joskus valmistelijakin myöntäisi munanneensa eikä luikkisi takavasemmalle piiloon.

    Totuudeksi voi todeta päättäjän pystyvän vesittämään hyvinkin rakennetun kuvion. Sen sijaan huonosta valmistelusta ei koskaan tule hyvää, ei edes keskinkertaista lopputulosta!