Eräänä aamuna saapui kulmillemme bussilastillinen, oudosti stadia puhuvia, miehiä. He kulkivat ja kävelivät, pitivät neuvotteluja, kunnes taas kulkivat ja kävelivät. Lopulta miehet vetäytyivät luxusbussiinsa. Sinne heille tuotiin helikopterilla Hälsingistä illallinen, josta juomaakaan ei puuttunut. Paikallisten kysymyksiin vieraat eivät vaivautuneet vastaamaa, hokivat vain toisilleen: Tota noin, tota noin....

   Seuraavana aamuna nämä miehet kipittivät, käsilaukkuineen, korkokenkineen ja lakattuine kynsineen, katuvalopylväiden juurelle. Päivästä toiseen he kolmessa vuorossa kyykkivät kukin pylväänsä juurella. Kököttäjän katse oli naulittu lampuun, joka ei ollut palanut vuosiin. Operaatiota jatkui reilun kuukauden.

   Tuli sade ja ukkonen, hermostuneet miehet siirtyivät bussinsa, josta he jatkoivat pylväiden päissä olevien ruostuneiden lammpujen tuijotusta. Tunnin ukkostamisen jälkeen salama löi yhteen pylvääseen. Pylväs kärysi kuin soihtu äijien kuvatessa näkymää. Lopulta pylväs sammui itsekseen vieraiden vetäytyessä bussiin ja poistuen paikalta.

   Tarkkailusta kului kuukausi ja kyläläiset saivat postia. Saapui kirje, jossa kerrottiin katuvaloihin liittyvistä säästötoimista. Kaikki katulamput sammutetaan kehäkolmosen ulkopuolisten taajamien ulkopuolella. Näin säästyvät rahat käytettäisiin Espoon metrolaajennukseen. Koska teillä yksi pylväs palaa vaikka väkisin, ette näin suostu kulkemaan ikuisessa pimeydessä turvataksenne pääkaupunkiseudun kehityksen. Siksi  kaikkia kyläläisiä  ja heidän ei pääkaupunkisetulaisia sukulaisia rangaistaan niskottelusta 15% valtion veron(lue pääkaupungin kehitysvero) korotuksella. Heti nähdessäni miesten saapuvan, ajattelin ettei tästä hyvää seuraa, he kun kävelivät ihan kuten demarit!