Jos olen valtuustoon itseni ängennyt, olen tehnyt itsestäni luottamustehtävien osalta julkisenhenkilön. Siksi pidän aivan kohtuullisena näihin liittyvien asioideni ja esiintymiseni noteeraamista julkisuudessa. Olen kotona saanut kuulla vaimoni kommentteja vaatteistani sekä hiuslaitteestanikin, joten palaute ulkonäöstä on tuttua.

  Luonnollisesti pukeutumiseen voitaisiin tehdä tiukat säännöt, kuten aikaisemmi. Kuinka yhtenäiseltä ja iloiselta valtuustomme näyttäisi, jos pukeutuisimme sekä päättäisimme asioista kuin 60-luvun Kiinassa. Myös 30-luvulla keskeisen euroopan sosialistit loivat  tilanteisiin sopivia pukuja ja merkkejä. Pelkän hihan näkemisellä pystyi päättelemään etnisen taustan, tuokin tapahtui ihastuttavan yksimielisesti. Sitäkö listavaalit sun muut vanhennukset ennakoivat?

  Mielestäni pukeutumista tärkeämpää on arvokas käytös ja valtuusto- tai lautakuntatoverin kunnioittaminen. Kunpa kaikki saisivat puhua asioista asiallisesti eikä sopivia tyyppejä suosittasi ja toisinajattelevien suita suljettaisi. Kunnioittamiseksi luen myös muiden kuuntelemisen ja asiallisen noteeraamisen kokouksissa. Härskeimpinä itsekkyyden ja luottamustehtävien aliarvioimisena pidän itsekästä, ylimielistä ja muita vähättelevää käytöstä. Joku nukkuu luottamustehtäviin luettavassa tapahtumassa, toinen tekee härskisti siviilitöitään.

  Jos on liian väsynyt pysyäkseen hereillä, saattaa uni ja tarinat mennä sekaisin eikä tuolloin olla kovinkaan uskottavasti kutalaisen asialla. Jos tekee päivä töitään luottamustoimen yhteydessä, ei sekään vaikuta tyylikkäältä. Jälkimmäisessä tapauksessa voisi, reiluuden nimissä, jättää edes istuntopalkkion nostamatta. Onhan kohtuutonta vetää kokouksista tuplapalkka.  

Ukin Uutisissa on asian tiimoilta juttu ja Juha Aaltonen esittelee blogissaan Yleishallinon kuluja meillä ja muualla. Tähtisen Blogissa käydään keskustelua Vesa Kiertokarin saamasta "tuomista". Joten käkää tutustumassa niihin, olkaa hyvä!